Kuva: Pekka Rautiainen
Kolumnit

Kolumni: Metri lunta ja koululaista korkeammat kinokset

Auraajat ahertavat kellon ympäri. Lumenkaatopaikoilla on ruuhkaa. Kotipihoissa heiluvat kolat ja lapiot. Tehokkaimmat kotitalonmiehet hurisuttavat lumilinkoja.

Onhan valkoinen hanki ihanaa, mutta totisesti se teettää työtä.

Lumi on uuvuttavaa. Hämeen Sanomat kertoo tänään, että auraajien työpäivät ovat venyneet jopa 22-tuntisiksi. Jos väliin osuus lumisateeton päivä, voi auraaja yrittää nukkua pois univelkojaan.

Kaupungissa katuja puhdistetaan kahdessa vuorossa.

Maaseudulla aamun ensimmäinen töihin lähtijä on reitin avaaja. Haja-asutusalueella on vain pakko yrittää selviytyä auraamattomalta kylätieltä kohti paremmin hoidettua kantatietä.

Omat lumityöt muuttuvat painajaiseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun katolla on lunta puolen metrin paksuinen kerros ja jäisille tikkaille kipuaminen ei houkuttele.

Lumi on vaarallista. Hämeenlinnassa kaupunki varoittaa kuntohiihtäjiä metsälatujen lumivaarasta. Pehmeä pakkaslumi muuttuu suojakelillä painaviksi kimpaleiksi ja tuuli voi heilauttaa jäätyneen lumikökkäreen alas kuusen latvasta ikävin seurauksin.

Tykkylumi näyttää kevyeltä kuorrutukselta, mutta painavana lumimassana se on haitaksi sekä puille että metsässä kulkijoille. Itäisemmässä Suomessa metsäladuilla on jopa hiihtokieltoja, koska latujen ylläpitäjä ei pysty takaamaan hiihtäjien turvallisuutta.

Lumi on kaunista. Kaikesta huolimatta. Sininen taivas ja valkoinen hanki – eihän kauniimpaa ole! Kävely metsässä on suora polku Pekka Halosen maalausten tunnelmaan.

Entäs sitten kevyesti yläilmoista leijuvat lumikiteet tai ikkunoihin jäätyneet kuurankukat. Viehättäviä talvisia ilonaiheita.

Lumi on hyödyllistä. Kunnon kerros lunta on arkojen kasvien pelastus kireänä pakkastalvena. Parasta eristettä on höytyinen uusi lumi.

Puutarhurin ilo lumesta on kuitenkin ikävän lyhyt, jos lumi sulaa pois ja sen jälkeen tulee vielä pakkasia.

Aika kultaa muistot, mutta nämä tuiskut ovat tehneet taas tosiksi mielikuvat vuosikymmenten takaa. Lapsuuden talvina metri lunta metsässäkin oli minimi ja kotitietä reunustivat koululaista korkeammat kinokset.

Mitä siis teen tänäänkin? Tartun lumilapioon.