Kolumnit

Kolumni: Missä ovat meidän roskapönttömme?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Oletko sinäkin joutunut kantamaan roskiasi turhauttavan pitkän ajan? Oletko joskus kuluttanut tarpeettoman paljon aikaa etsiessäsi yhtä astiaa, johon voisi laittaa jätteet?

Ehkä luovutit, ehkä jatkoit roskakorin etsimistä. Voit kuitenkin olla varmasti samaa mieltä siitä, että roskakorin etsiminen olisi pitänyt olla vaivattomampaa.

Mielestäni roskakorien määrä yleisillä alueilla on aivan liian vähäinen, ja muistelisin, että niiden määrä olisi joskus ollut suurempi.

Itse asun taajama-alueella, ja tämä ongelma on todella näkyvä ilmiö kotikaupungissani Orimattilassa.

Roskakorien välimatkat voivat olla älyttömän pitkiä varsinkin silloin, jos kulkee keskustan ulkopuolella. Olen joutunut etsimään roskakoreja myös monesta muusta kaupungista. Niissä välimatkat vaihtelevat, mutta mielestäni roskakorien lisääminen ei olisi pahitteeksi.

Jos haluaa päästä eroon vaivastaan eikä roskakoria ole lähettyvillä, seuraus on yleensä se, että jäte löytyy ojasta tai tien reunasta.

 

Tilannetta ei myöskään helpota se, jos matkan varrella kohtaa kasan roskia.

Eihän se roskaaminen haittaa jos muutkin ovat tehneet sitä, vai? Tällä tavalla syntyy jätevuoria, joita voi nähdä esimerkiksi moottoritien sivussa olevilla pysähtymispaikoilla.

Taukopaikoilla on jo keräys- ja jätepisteitä, mutta sitten näkee myös pysähdyspaikkoja, joilla voisi olla tarvetta parille roskalaarille.

Olen käsittänyt, että ihmiset ovat mukavuudenhaluisia.

Uskon, että ihmisillä on mieluisempaa olla, kun saa olla itse puhdas ja ennen kaikkea saa kulkea siistityillä ja roskattomilla alueilla.

Yleinen viihtyvyys eri alueilla paranee huomattavasti, kun ojat, joet ja tien reunat eivät ole täynnä jätteitä. Niistä voi lähteä myös karmea haju, mikä ei ainakaan paranna asumisviihtyvyyttä.

Eläinten hyvinvoinnin puolesta roskakoreja voisi lisätä luontopoluille.

Joku purukumia pureskeleva ulkoilija voi helposti sylkäistä ksylitolinsa polun varteen ja olla miettimättä sen erityisemmin seurauksia. Pienikin annos ksylitolia riittää koiralle ksylitolimyrkytyksen aiheuttamiseen. Luontopolusta voi tulla yllättävän vaarallinen koirille näinkin pienestä asiasta.

 

Muutkin eläimet varmasti kunnioittavat roskatonta luontoa.

Vesilinnut uiskentelevat takuulla mieluusti lammissa, joissa ei kellu jätteitä. Joutsenten elämä on helpompaa, jos ei ole tölkkiä kiinni nokassa tai jonkinlaista siimaa tai narua ei ole kietoutunut jalkoihin tai siipiin.

 

Roskakorien määrän lisääminen olisi tuskin pahitteeksi, jos mietitään seurauksia laajemmassa mittakaavassa.

Roskiksilla voisi ainakin vähentää luonnossa saastuttavan roskan määrää. Roskakorit olisivat hyvä keino ainakin yrittää saada ilmastonmuutosta kuriin, koska pienillä teoilla on merkitystä.

 

Kirjoittaja on Erkko-lukion viestintälinjan opiskelija Orimattilasta.