Kolumnit

Kolumni: Musiikilla oli – ja on – voimaa ja vaikutusta

Kuvaaja: Pekka Rautiainen
Kuvaaja: Pekka Rautiainen

Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia, mutta tiedän kuuluisienkin säveltäjien elämästä aika vähän. Siksi oli todella antoisaa seurata Ylen Teema-kanavan ja Areenan Musiikin vallankumous -sarjaa.

Nyt tiedän esimerkiksi sen, että Ludwig van Beethovenia palvottiin aikanaan kuin nykyajan suurimpia poptähtiä. Hautajaisetkin vuonna 1827 Wienissä olivat valtava spektaakkeli.

Sarja käsittelee 1800-luvun musiikkia, joten historia vyöryy esiin voimallisesti. Tuolloinhan nykyinen Eurooppa oli vasta syntymässä, eikä se tapahtunut verta vuodattamatta. Vallankumouksia oli siellä ja täällä, ja monet säveltäjät olivat vähintään hengessä mukana.

Musiikilla oli voimaa ja vaikutusta. En tiennyt aiemmin, että Napoleon kielsi Marseljeesi-nimisen vallankumouslaulun. Vasta myöhemmin se korotettiin kaikkien tuntemaksi Ranskan kansallislauluksi.

Palvottu aikanaan oli esimerkiksi Niccolo Paganini, joka soitti viulua suorastaan paholaismaisen taitavasti. Mies ylläpiti mainettaan siten, ettei suostunut riisumaan kenkiään muiden nähden. Ihmiset saivat siis kuvitella aivan rauhassa, että pirun sorkathan siellä kengissä luuraavat!

Hauskaa oli myös kuulla, että Gioachino Rossini (mies Sevillan parturin takana) teki sävellyksillään rahaa niin, että saattoi lopettaa hommat 36-vuotiaana.

Kun kyse on asiaohjelmasta, siinä on enemmän puhetta kuin musiikkia, mutta silti toisen osan jälkeen ihan korvamadoksi (ihanaksi sellaiseksi) jäi Giuseppe Verdin kuoroteos Nabucco-oopperasta.

Jäin ihmettelemään, miksi en ole kuullut tätä heprealaisten orjien kuorolaulua koskaan livenä. Parmassa, Verdin synnyinkaupungissa, se näytti sopivan lapsikuoronkin esitettäväksi.

Ja minkähänlaisessa elämäntilanteessa Nabucco-ooppera syntyi?

Dokumentissa kerrotaan, että säveltäjä oli vasta 27-vuotias, kun hänen vaimonsa ja kaksi lastaan kuolivat äkilliseen sairauteen. Sen jälkeen Verdi tunsi, ettei pystyisi luomaan enää mitään – mutta toisin siis kävi.

Todella kiintoisia tiedonmurusia! Silti ajattelen yhä, että musiikista voi onneksi nauttia ilman taustatietojakin. Voi avata radion tai marssia konserttiin ihan kylmiltään ja vain antaa musiikin tulla.