Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen
Kolumnit

Kolumni: Punainen kirja havahduttaa jopa tavallisen talliaisen

Selailin Punaista kirjaa. Siis Suomen lajien Punaista kirjaa, johon on listattu arviot lajien uhanalaisuudesta

Asiantuntijat ovat arvioineet lajien uhanalaisuuden nyt viidettä kertaa. Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen viime viikolla julkaisemassa Punaisessa kirjassa on kaikkiaan arvio lähes 22 500 lajien uhanalaisuudesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Kovaa tekstiä, sillä arvioinnin mukaan joka yhdeksäs Suomen kaikista arvioiduista lajeista on uhanalainen.

Aloitin itselleni helpoimmista ja näkyvimmistä lajeista eli linnuista. Listasta ymmärtää tällainen ihan tavallinen talliainenkin, että lajien kirjo todella kapenee koko ajan. Olen kevyellä mielellä luullut pihassani häärääviä pikkuvarpusia vuosikaudet varpusiksi, mutta lintuasiantuntija-työtoverini valisti minua jo aiemmin väärässä olemisesta. Varpunen nimittäin on erittäin uhanalainen lintulaji.

Erittäin uhanalaisia ovat myös tervapääsky ja räystäspääsky. Saan siis olla kiitollinen, jos vielä tulevana kesänä saan taidokkaasti rakennetun pesän räystääni alle. Tai edes näen joskus illan kajossa taivaalla kiitävän nuolenkaltaisen pääskylinnun.

Lorusta tuttu kesän tuoja, västäräkki, on sekin silmälläpidettävä. Voiko todella käydä niin, että joskus vuodenaika vaihtuu ilman iloista pyrstönkeikuttajaa pihapolulla.

Lintulajien tilanne on hyvä havahduttaja.

Vaarantuneissa ja silmälläpidettävissä lajeissa on paljon tietynlaisten luonnonalueiden asukkaita. Esimerkiksi rantaniittyjen katoaminen näkyy suoraan kahlaajien määrissä. Rantaniittyjen laiduntajalintu haapana on merkitty punaiseen listaan vaarantuneeksi.

Karjan rantalaidunnus todellakin piti pöheiköt poissa ja antoi elinmahdollisuuksia muille lajeille. Kiitän siis tukia perinnebiotoopeille ja luonnonlaitumille.

Tutut kasvilajitkin vaarantuvat ja uhanalaistuvat. Kuivien ketojen kadotessa kasveista keltamatara on jo vaarantunut ja harmaa- ja ahokissankäpälät ovat silmälläpidettäviä.

Entäs nisäkkäät sitten? Esimerkiksi ilveksen uhanalaisuusluokka on muuttunut silmälläpidettävästä elinvoimaiseksi. Susi sen sijaan on erittäin uhanalainen.