Kolumnit

Kolumni: Pysykää totuudessa, kiitos

Kuva: Pekka Rautiainen

Eduskuntavaaleihin on enää pari kuukautta, ja kampanjointi kiihtyy.

Lähiviikkoina saamme kuulla paitsi perusteltuja mielipiteitä ja asiallisia kannanottoja, myös ylenpalttisen kauniita lupauksia. Todennäköisesti eteemme heitetään myös uhkakuvia, joita emme välttämättä tienneet olevan olemassakaan.

 

Suomessakin julkisuudessa kuulee entistä enemmän vaihtoehtoisia faktoja myös sellaisessa asemassa olevien henkilöiden suusta, joiden ennen saattoi luottaa puhuvan totta. Toki ennenkin on osattu valehdella.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Antto Vihma totesi sunnuntain Hämeen Sanomissa, että politiikassa on valehdeltu aina, mutta perinteinen valehtelija valehtelee harkiten suhteessa totuuteen. Hän peittelee valhetta, eikä halua jäädä siitä kiinni.

Monessa maassa, vaikkapa Venäjällä ja Yhdysvalloissa, räikeä valehtelu on yleistä ylimmältä taholta lähtien. Kun poliitikko puhuu, kuulijalle jää vastuu puntaroida, pitääkö kerrottu paikkaansa. Viime viikolla Donald Trump valehteli linjapuheessaan ainakin kuudesti, kertoi faktat tarkistanut CNN. Suomeksi sanottuna: Trump puhui paskaa.

 

Paskapuheessa ei enää edes välitä totuusarvoista, vaan syydetään mitä tahansa väitteitä huomion ja kannatuksen saamiseksi. Aina löytyy joku kanava, jossa sanomansa saa läpi totena tai löytää yleisön, joka ainakin haluaa uskoa, mitä heille kerrotaan.

Paskapuhe pelaa imagokysymyksillä ja hyötyy politiikan kahtiajaosta. Suomessa poliitikon syyttäminen totuuden vääristelijäksi, siis valehtelijaksi, tuntuu olevan suurempi synti, kuin suusta päästetyt sammakot. Ja jos jää valheesta kiinni, aina voi selitellä tai uhriutua tulleensa väärinymmärretyksi.

 

Lepsut lupaukset ja paskapuhe syövät politiikan uskottavuutta puoluekannasta riippumatta. Viime eduskuntavaaleissa äänestysprosentti oli 66,9. Vastakkainasettelu ja suuret puheet voivat jopa nostaa äänestysintoa, mutta arki on edessä. Kampanjoidessa olisi siis suotavaa pysyä totuudessa, eikä lupailla liikoja.

Vaalien jälkeen höyry laskee, äänenpainot muuttuvat ja vaikeitakin kompromisseja tehdään. Joihinkin vaaliteemoihin ei enää palata, ellei vastavalituilta kansanedustajilta niistä erikseen tivata.