Kolumnit

Kolumni: Ratavääntö käy kuumana, Rinnekin meni retkuun

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Isojen raidehankkeiden ympärillä käydään nyt niin kovaa vääntöä, että ilma on sakeutunut välillä myös silkasta tuubasta.

Todennäköisin seuraava pääministeri Antti Rinne (sd.) on jallitettu ajamaan Helsingin lähijunaliikenteen Pisararataa ykköshankkeeksi ohi merkittävien kaukojunahankkeiden. Toivottavasti Filatovin Tarja tai joku muu kertoo Rinteelle ensi tilassa, ettei helsinkiläisten himoitsema paikallispisara auttaisi kaukojunaliikennettä juuri lainkaan ja ettei sitä pidä vahingossakaan käsitellä valtakunnallisena hankkeena.

Raideinvestointien järjestys voi ratketa lopulta siihenkin, ketkä poliitikot pääsevät tällä kertaa puolueidensa hallitusneuvottelijoiksi.

Pääratalobbarien ongelmana on tavoitteiden hajanaisuus. Helsinkiä ja eräitä muita kaupunkeja kiinnostaa lähinnä Pasilasta lentokentän kautta Keravalle ideoitu lentorata, Kanta-Hämettä Riihimäen ja Tampereen välinen lisäraide, Tamperetta tunnin matka-aika Helsinkiin ja Tampereen pohjoispuolella sijaitsevia paikkakuntia Pohjanmaan rata.

Vertailun vuoksi: Turussa kaikki ovat alusta asti tienneet tasan tarkkaan, mitä ollaan lobbaamassa.

Myös asiantuntija-arvioissa on hajontaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että pääradan lisäraide kannattaisi rakentaa Pasilan ja Keravan Kytömaan välille – ja että Riihimäen ja Tampereen välin merkittävään parantamiseen riittäisi jo muutama uusi ohituspaikka.

Jotkut eivät saa sanoa mitään. Todistin äskettäin huvittavaa episodia, jossa erään rata-asiantuntijan suu tukittiin, koska hänen näkemyksensä eivät noudattaneet työnantajan (eräs nimeltä mainitsematon rautateiden liikenteenohjauspalveluja tuottava valtionyhtiö) virallista linjaa.

Niin löperö kuin ajatus hevon kuusessa kulkevasta Tampereen ja Helsinki-Vantaan välisestä pikaradasta onkin, sillä on kulisseissa edelleen vaikutusvaltaisia puolestapuhujia. Se oli yksi keskeinen syy siihen, miksi Helsinki ja Tampere halusivat sopia uuden ratahankeyhtiön alkuvaiheesta keskenään ilman Hämeen kaupunkeja.

Kaikkien Kanta-Hämeen edunvalvojien on ymmärrettävä vastustaa ehdoitta tätä Lauri Lylyn märkää unta. On myös tehtävä täysin selväksi, ettei uudelle suoralle ratalinjaukselle annettaisi sen tarvitsemia kaavoja.