Kolumnit

Kolumni: Suhtautuminen rahaan liukuu lapsen tasolle – Rahan määrän kasvattaminen vaurastuttaa vain joitakin ihmisiä

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Lapsena kysyin, miksei seteleitä paineta lisää niin, että niitä riittää kaikille. Sain epäselvän vastauksen, jossa viitattiin keskuspankin kultavarantoihin.

Presidentti Richard Nixon irrotti dollarin arvon kullasta vuonna 1971. Miten poliitikkomme nyt vastaavat kysymykseen?

Keskuspankki voi vaikka päättää, että setelit revitään kahteen osaan. Molempien osien arvo olisi sama kuin koko alkuperäisen setelin. Vastaavasti pankkitilien arvot kaksinkertaistettaisiin. Kasvattaisiko rahan määrän kaksinkertaistaminen tuotantoa, hyvinvointia tai vaurautta?

Rahan määrän lisääminen pienentää viiveellä tuotantoa, koska tuotantokustannukset kasvavat ja hintakilpailukyky heikkenee. Myös hyvinvointi heikkenee, kun hinnat ja kustannukset kohoavat.

Vaurautta rahan lisääminen kasvattaa – mutta vain joidenkin ihmisten vaurautta. Tietenkin niillä, joilla on paljon rahaa, rahan määrä kasvaa eniten.

Rahan määrän hillitön kasvattaminen ei ole uusi ilmiö. Vastaavaa vilppiä harjoittivat hallitsijat jo antiikin aikaan.

Rooman kelvottomat keisarit pienensivät denaarin hopean määrää. Hopeadenaari jakautui alun perin 10 asiksi, mutta sen arvo muutettiin 16 asiksi. Samalla askolikoita ryhdyttiin lyömään pronssia halvemmasta kuparista. Asin arvo vastasi naulan vaskiharkkoa, mutta lopulta sen arvo vastasi noin 24-osan harkkoa.

Kultarahakaan ei kehitä taloutta. Espanja tärväsi taloutensa ja suurvalta-asemansa 1500-luvulla lyömällä Amerikan-kullasta valtavasti rahaa.

Saksan Weimarin tasavalta tuhosi markkansa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Keskuspankki osti hallituksen velkakirjoja ja kuoletti ne. Presidentti Robert Mugabe syöksi Zimbabwen köyhyyteen jakamalla maata ja seteleitä kannattajilleen 2000-luvulla.

Euroopan keskuspankki EKP on kiihtyvään tahtiin lisännyt rahan määrää nollakoroilla ja ostamalla velkakirjoja. Rahan syytäminen hallituksille ja markkinoille pönkittää omaisuusarvoja. Suomen teollisuustuotanto on pudonnut kolmanneksen.

EU:n jakorahojen, jotka on otettu keskuspankista, maksuajat ovat mielikuvituksellisia. Poliitikot puhuvat, että velaksi otettua rahaa ei tarvitse maksaa takaisin.

Suhtautuminen rahaan on liukunut kohti keisari Neron, presidentti Mugaben ja lapsen tasoa.

Päivän lehti

2.12.2020

Fingerpori

comic