Kolumnit

Kolumni: Tarjolla pelkkiä ikäviä hommia seurakunnassa

Kuinkahan moni seurakuntavaaleissa kirkkovaltuustoon tähyävistä toiveikkaista on oikeasti tajunnut, miten ikävien päätöksien edessä he tulevat olemaan alkavalla nelivuotiskaudella?

Seurakuntavaalit eivät kiinnosta juuri ketään ja sen näkee vaalien ympärillä käytävässä vähäisessä keskustelussakin.

Vaaliryhmittymät ovat sorvanneet kauniita lupauksia yhtenäisyydestä, yhteydestä ja rakkaudestakin. Sen sijaan en ole huomannut kenenkään pitävän esillä kirkon talouskurimusta ja romahtavaa jäsenmäärää.

Jokainen seurakunta joutuu korottamaan kirkollisveroa ja luopumaan toiminnoista. Kiinteistöongelmakin pitäisi ratkaista joko kirkkoja myymällä tai purkamalla. Lisäksi pian alle puolet suomalaisista on kirkon jäseniä. Mitä silloin tapahtuu valtionkirkon etuoikeuksille?

Ikäviä kysymyksiä riittää.

 

Kirkosta on eroakirkosta.fi -palvelun kautta eronnut pian jo Helsingin väkiluvun verran suomalaisia ja lisää lähtee noin 50 000 joka vuosi. Jo tänä vuonna kirkon jäsenosuus saattaa ensimmäistä kertaa painua alle 70 prosentin ja 50 prosenttia menee rikki ensi vuosikymmenellä.

Kasteprosentti on koko maassa enää noin 67 ja Helsingissä kohta jo alle 40. Mitä Helsinki edellä, sitä muu Suomi perässä.

Kastettujen ja haudattujen suhde kääntyi kirkolle negatiiviseksi vasta muutama vuosi sitten ja tänä vuonna se on jo noin 15 000 seurakuntalaista tappiolla. Ensi vuonna luku on vieläkin karumpi.

 

Kirkko onnistui tiukalla talouskurilla estämään akuutin eläkerahastokriisinsä, mikä on lähes raamatullinen ihme.

Seurakunnissa tilanne on ikävämpi, sillä maksajien vähentyessä on kirkollisverojen noustava. Esimerkiksi Hattulassa korotus on nyt 20 prosenttia, lähemmäs satanen vuodessa työssäkäyvältä.

 

Seurakuntalainen -lehti julkaisi tällä viikolla tuloksia Helluntaiherätyksen tilaamasta kyselytutkimuksesta, joka maalaa synkkää kuvaa. 25–34-vuotiaista yli puolella ei ole enää mitään kontaktia kristillisyyteen ja vain joka neljäs suomalainen osallistuu hengelliseen tilaisuuteen edes kerran vuodessa.

Vuosituhannen alkuun verrattuna muutos on hyvin raju ja nopea. Suorastaan vallankumouksellinen.

Tähän todellisuuteen uudet kirkkovaltuutetut joutuvat.

Onnea matkaan, sitä te tarvitsette.