Kolumnit

Kolumni: Tulikohan tässä edes opittua mitään?

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sai jonkinlaisen torjuntavoiton, kun työntekijäjärjestöt lupasivat keskeyttää työtaistelut irtisanomiskiistassa. Sovun hinta selviää vasta ajan kanssa.

Tällaisessa kamppailussa ei ole voittajia. On vain suuria ja suurempia häviäjiä. Kun pöly on laskeutunut, pitää miettiä, tuliko edes opittua mitään.

Työelämä on muuttunut ja muuttuu jatkossa vielä vauhdikkaammin. Viime vuosituhannen alussa työn ulkopuolelle jääneitä lähti sankoin joukoin uuden elämän toivossa Yhdysvaltoihin. Sisällissodassa ja toisen maailmansodan kentille jäi liian moni työikäinen. 1960-luvulla töiden perässä lähdettiin Ruotsiin.

Näistä ikävistäkin tapahtumista johtuen tasapaino työmarkkinoilla säilyi pitkään.

Nykyisen mallisen työelämän rakenteet eivät jatkossa riitä suojaksi kaikille. Pystyvin osa kykenee elättämään itsensä esimerkiksi yksityisyrittäjinä. Kokonaan työelämän ulkopuolelle jäävät ovat aidosti vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta. Siihen meillä ei voi olla varaa.

Ikäluokat pienenevät ja eläkkeelle siirtyvät elävät yhä pidempään. Edes jonkinlainen tasapaino huoltosuhteessa säilytetään vain tuomalla työvoimaa.

Ay-liike valvoo vain työssä käyvien etuja. On selvää, että työmarkkinoilla tarvitaan paljon enemmän joustavuutta niin pienissä yrityksissä kuin esimerkiksi maahanmuuttajien kanssa. Muualta tulleet työikäiset pitäisi saada paljon nykyistä nopeammin töihin ja oppimaan elämään maassa maan tavalla.

Ay-johtajat valvovat myös omaa etuaan. Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin tai Teollisuusliiton Riku Aallon asemat omissa liitoissaan eivät välttämättä ole niin vahvoja kuin ulospäin näyttää. Hutera palli voi ajaa turhaan terhakkuuteen.

Työnantajien EK ja yrittäjien SY eivät mahdu samaan pöytään. Myös Keskuskauppakamarilla on oma agendansa. Juha Sipilän ja Petteri Orpon on yritettävä kuunnella ja ymmärtää näitä kaikkia puoluetovereitaan ristiriitaisista viesteistä huolimatta. Samanlaisessa aallokossa seilaa myös esimerkiksi STTK:n puheenjohtaja Antti Palola. Kaikki työntekijäjärjestöjen jäsenet kun eivät halua olla osa työväenliikettä kuten vanhaan aikaan.

Tunne ei voi mennä järjen yli. Vain uudistamalla, neuvottelemalla ja sopimalla voimme pitää yllä nykyistä yhteiskuntaamme.