Kolumnit

Kolumni: Yhteiskunta ajaa nuoria urbaaneiksi sinkuiksi

Pahoista ongelmista ei puhuta, koska ratkaisut ovat vaikeita ja niitä vastustetaan. Viennin romahdus vajaa kymmenen vuotta sitten oli niin raju, että sen syyt ja seuraukset lakaistaan yhä maton alle.

Syntyvyyden romahdus on samanlainen hyvin vaikeasti korvattava ja pitkävaikutteinen ongelma. Mielipidekirjoituksissa on moitittu jopa siitä puhumista. Eräät ihmiset kokevat aiheen loukkaavan heidän oikeuksiaan.

Jos omat ”oikeudet” ovat ristiriidassa tärkeän keskustelun kanssa, kannattaisi miettiä, mistä oikeudet ovat peräisin.

Talousvaikeudet ovat yksi syy myös lapsettomuuteen. Kun tuotanto on pudonnut ja eletään velaksi, työtä tarjoutuu nimenomaan suurista keskuksista.

Vielä kymmenen vuotta sitten haluttiin oma perhe ja muuttaa omakotitaloon. Nurmijärvi-ilmiö, muutto taajamien pientaloihin, ei ehkä loppunut siksi, että ihmiset muuten vain haluaisivat yhtäkkiä pakkautua suuriin kaupunkeihin. Suuriin keskuksiin muutetaan, koska kotiseudulla ei ole töitä. Asuminen hoituu yhteiskunnan piikkiin tai ostamalla ylihintainen luukku luottaen sen ikuiseen arvonnousuun.

Opiskeluaikoja on pidennetty koulutuksen ehdoilla. Nuoria tai työmarkkinoita ei useissa ratkaisuissa ole ajateltu. Nuoret päästetään aidosti rakentamaan elämäänsä vasta 30-vuotiaina.

Tulonsiirroissa ja verotuksessa lapsiperheet ovat pitkään jääneet lapsipuolen asemaan. 1990-luvun alun lapsilisäuudistus oli sosiaalipoliittinen kömmähdys. Lapsivähennyksen korvaaminen lapsilisien korotuksella teki työssäkäynnin liian monille kannattamattomaksi.

Työmarkkinoilla vaaditaan joustamista työnantajan hyväksi, ei omien lasten. Perhevapaauudistusta ei haluta, koska se ei vastaisi eräiden omien kannattajien etuja eikä omaa jargonia. Asumisen veroja korottamalla ei ole ainakaan haluttu tehdä hyvää perhepolitiikkaa.

Veroja, maksuja, kulutusta ja tulonsiirtoja ajatellaan liian usein yksilötasolla. Lapsiperheet toimivat perheinä.

Yksi karkea esimerkki on liikenteen verotus, jossa suositaan sinkun pientä ostoskärryä ja vain kaupungissa toimivaa sähköautoa. Auton koko määrää käytännössä auto-, ajoneuvo- ja polttoaineverot. Romutuspalkkiollakin suosittiin Nissan Micraa, mutta ei taloudellista perheautoa.