Kolumnit

Kommentti: Maalivahti on jalkapallon aliarvostetuin pelaaja

Ensiksi pallopelien logiikkaa. Jos mietitään käsipalloa, jääkiekkoa ja jalkapalloa – lajeja, joissa on maalivahti – jokaisella maalilla on näissä pallopeleissä jokin arvo. Koska käsipallossa maaleja syntyy eniten ja jääkiekossa seuraavaksi eniten, jalkapallossa maalin arvo on kahteen muuhun lajiin verrattuna aivan eri sfääreissä.

Jalkapallosta voidaan siis puhua maalintekopelin sijaan myös maalinestopelinä.

 

Kun asiaa miettii tätä taustaa vasten, voi kysyä, että miksi maalivahdit tienaavat suhteessa muihin pelipaikkoihin jalkapallossa vähiten ja miksi siirtosummat ovat muita pienempiä?

Miksi vaikkapa vasemman laitahyökkääjän pelipaikalla pelaavasta ikuisesta tulevaisuuden lupauksesta maksetaan moninkertaisia palkkoja, vaikka pelaajan vaikutus peliin ja joukkueen menestykseen on moninkertaisesti pienempi?

Jos on katsonut jalkapallon MM-kisoja, on selvää, että kenellekään ei ole voinut jäädä epäselväksi se, miten suuri merkitys maalivahdilla on. Joukkueella on oltava kansainvälisen huipputason maalivahti, jos haluaa menestyä kisoissa.

Voi sanoa, että MM-kisojen välieriin selviytyi joukkueet, koska näissä joukkueissa pelasi myös turnauksen neljä parasta maalivahtia.

 

Maalivahdit näyttävät monilta osin myös huomisen jalkapallon trendin, jossa tieto on valtaa.

Maalivahdit ovat suhtautuneet peleihin, vastustajiin ja erikoistilanteisiin todennäköisyyksien kautta. Rangaistuspotkuissa asia on kaikkein ilmeisin. Eivät maalivahdit torju arvaamalla mihin vastustaja ampuu, vaan suorastaan huutaa silmille miten he käyttävät etukäteistietoa keskiarvotodennäköisyyksien kautta ja ottavat kalkuloidun riskin ennakoidessaan suuntia.

Maalivahdin osa rangaistuspotkuissa on erilainen kuin kenttäpelaajalla. Kukaan ei syytä maalivahtia, jos tämä ei torju palloa, mutta kenttäpelaajalle epäonnistunut suoritus on aina henkilökohtainen tragedia.

Niin kovassa paikassa, jossa kokonaisen kansakunnan odotukset painavat harteilla, on näissä stressitasoissa taipumus valita ratkaisu, jossa on eniten onnistumisen tunteita. Se on inhimillistä.

 

Muistetaan vielä, että kun Pep Guardiola saapui Manchester Cityyn, hän ensitöikseen päätti, että joukkue tarvitsisi maalivahdin. Joe Hartia hän ei voittavaksi maalivahdiksi arvioinut.

Miksi? Siksi, että hän ymmärsi, että peli alkaa maalivahdista – ei hyökkääjästä.

Loppu on historiaa.

Ei ole enää uutinen mikä joukkue – ja kuka sitä valmensi – voitti viime kaudella Englannin Valioliigan.