Kolumnit

Kopioita ja KGB-hommia

 

Persialaiskissallani Pörröllä on tapana tarkkailla työskentelyäni. Se makailee usein tietokoneen vieressä ja kehrää. Jotakin laadunvalvontaa se kai siinä sitten koittaa suorittaa, vaikka ei ehkä lopputuloksesta uskoisi. Äsken se istahti tuohon tulostimelle ja sai sen vahingossa jopa päälle. Kai se haluaa ottaa karvaisesta peräpäästään värikopioita. Ja kukapa ei.
 
Siinäpä olisikin oiva lahjaidea, vaikka vähemmän mukavalle anopille tai ex-kumppanille. Miehet voisivat tulostaa sellaisia kivoja joulukortteja, joissa näkyisi kulkuset ja kaikki. Tähtitieteilijä tulostaisi ystävänpäiväksi tietysti sen legendaarisen mustan aukon. Naisten kirkkovenettä voisikin olla hankalampi asettaa tulostettavaksi, paitsi jos on tuollainen kevyt pöytämalli, jota voi siirrellä, niin kuin minulla ja nyt puhun siis tulostimesta.
 
Minäpä puhuinkin pari viikkoa sitten KGB.n punaiseen puhelimeen, jolla pääsi aikoinaan suoraan KGB.n päämajaan. Puhelimessa ei ollut numeronäppäimiä laisinkaan ja kun luurin nosti, toisessa päässä vastasi joku toveri pääjehu Neuvostoliiton valtiollisesta turvallisuuspoliisista.
 
Tallinnan Viru-hotellissa voi tosiaan osallistua todella mielenkiintoiselle suomenkieliselle opaskierrokselle, jossa saa esimakua ihan oikean James Bondin hommista. Viru hotellissa kun aikanaan tiettyjä hotellihuoneita salakuunneltiin ja valokuvattiin. Jopa leipälautasessa saattoi olla mikrofoni ja olikin. Tarjoilija asetti lautasen keskelle ulkomaisen liikemiesseurueen pöytää ja vot! Sääliksi käy salakuuntelija-raukkaa, jos pöytäseurue sattui olemaan suomalainen ja kännissä kuin käet.
 
Mutta miettikääpäs, jos tuollaisia yhden asian suoralinjapuhelimia olisi nykypäivänäkin. Että puhelimella pääsee vain yhteen paikkaan. Tai itse asiassa onhan niitä, sellaisia turvapuhelimia vanhuksille. Ja äidilläni ilmeisesti on myös sellainen suorayhteys-kännykkä, sillä minä vastaan aina kun hän soittaa, vaikka aamu viideltä.
 
Itse olisin aikanaan tarvinnut sellaisen suoralinja-puhelimen yhden eksäni kanssa, että luurin kun nostaa, herra olisi vastannut puhelimeen ja minä olisin tiennyt, että hengissä se on, vaikka kännissä. Niin olisi säästytty monelta perheriidalta. Ja olisihan sellainen suoralinjayhteyspuhelin Jumalallekin ihan kätevä. Prrr…Jumalalla? No, levolle lasken luojani iltaisin riittäköön siihen yhteyteen toistaiseksi.
 
Toiletissani alkoi muuten valkoisten käsipyyhkeiden ja valkoisen saippuan aikakausi. Kolmen lapsen äitinä tiedän, ettei se valkoisena kauaa säily. Kuten olen joskus aiemminkin todennut, minulla on muiden neuroosien joukossa jonkinasteinen vessaneuroosi. Saan kummallista mielihyvää siitä, että ostan uusia vessanmattoja, pyyhkeitä ja samaa sävyä olevia käsisaippuoita. Kaikille juhlapyhille on omansa ja seurustelusuhteen kariutuessa lohtushoppailen uuden vessanmaton ja käsipyyhkeet. Joku vetää sydänsuruihinsa päänsä täyteen, minä vedän vessan.
 
Niille, jotka miettivät, tuliko siitä meikäläisen laihdutuskuurista mitään, ja niillekin, joita ei voisi vähempää kiinnostaa, kerron: Laihis jatkuu, hitaasti mutta varmasti. Kiloja on alkanut häipyä mukavaan malliin. Mietin vain, että mitä sille vatsaläskien alta löytyneelle tyhjälle nahkapussille tehdään? Nahkahousuihin se ei riitä, mutta kyllä siitä muutamat laadukkaat hanskat saisi. Tai jos alkaisi kuljettaa siinä nahkalaukussa Kaupunkiuutisia, että saataisiin oman kaupungin lehti tänne peräkyliinkin.
 
Kirjastohan meiltä maalaisilta vissiin viedään seuraavaksi, mikä on kyllä jo törkeää. Sivistys jää talouden jalkoihin. Kyläkoulut on jo viety. Ja harva se aamu saa lasten kanssa miettiä, että tuleeko se taksi, vai tuleeko kylmä. Taksikuskit koittavat parhaansa, mutta kun ajolistat ovat mitä ovat, lienevät kuskit jo hermoromahduksen partaalla. Kuilun partaalla tuntee olevansa itsekin, kun tuota kapeaa ja liukasta kylätietä pitkin koittaa kotiinsa ajella. Pari kertaa on tänäkin talvena jo ojassa tai penkalla oltu, mutta paikalliset isännät ovat pelastaneet pulasta. Ja Seppälän rouva on kyllä ihan enkeli.
 
 
 
Sana Mustonen on Rengon maaseudulla asuva iskelmäsanoittaja.

Päivän lehti

1.4.2020