Kolumnit

Kulttuurikolumni: Olemme suvaitseva kulttuuri

Kuva: ERIIKA AHOPELTO

Päätän tähän väliin viimeisen kolumnini kehumalla meitä tavallisia suomalaisia. Aloitan kuitenkin Ruotsista, Lukas Moodyssonin loistavasta kommuunikomediasta Kimpassa, jonka päätöksessä riitojen ja yksinäisyyden raastama poppoo lapsista vanhuksiin kokee riehakasta toveruutta jalkapalloillessaan lumisella pihalla.

Kauniimpaa kohtausta liikunnan riemusta ja yhteisyydestä ei ole.

Virvoitin vuosikymmenien tauon jälkeen harrastukseni pingiksen liittymällä kilpaseuraan. Ikä ei tullut esteeksi, koska tässä mailapeleistä teknisesti vaativimmassa fysiikka ei ole yhtä ratkaiseva tekijä kuin yleensä palloilussa. Tiukasti tavoitteellisissa treeneissämme mättävätkin palloa sulassa sovussa niin kolmetoistavuotiaat tytönrimpulat kuin seitsemänkymppiset ukonköriläät, ja kaikki siltä väliltä.

Kokemuksen elähdyttämänä teimme poikani Leevin kanssa pingiksen yhdistävästä voimasta piakkoin valmistuvan minidokumentin. Kuvausten jälkeen sain sen totuusarvosta erikoisen todisteen.

Porukassamme käy paljon maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia. Kulttuurisia jakolinjoja tai skismoja ei ole. Kummempaa reaktiota ei herättänyt tämäkään vasta Suomeen muuttanut nuorukainen, sanottakoon häntä Aliksi, liittyessään seuraan. Hänen kaltaisensa hyvät pelaajat ovat erityisen tervetulleita.

Erikoista Alissa oli vain lähes feminiininen sirous ja kaunispiirteisyys. Vaikutelmaa korostivat värjätyt hiukset ja korut. Pari viikkoa ilmestymisensä jälkeen Ali tupsahtikin treeneihin täydessä meikissä. Häntä oli vaikea tunnistaa mieheksi.

Tilanne oli kuin elokuvasta. Saliin levinneen lievän shokin haistoi hien seasta. Hätkähdin itsekin, vaikka seksuaalisten vähemmistöjen kanssa olen kohtalaisen paljon tekemisissä ollut.

Muuten Ali käyttäytyi kuten ennenkin, ja treenit etenivät normaalisti. Muutamilla oli vaikeuksia pitää hämmentynyt virneensä kurissa, mutta muita reaktioita ei tullut. Hiljalleen outo tunnelma tasaantui.

Toiste ei Ali treeneihin tullut meikattuna. Ulostulon syy jäi arvoitukseksi, mutta kävi selväksi, että heteroseksuaalisuus tuskin on hänen identiteettinsä kivijalka.

Urheilua ei tunneta vapaamielisyyden lipunkantajana etenkään seksuaaliasioissa. Homoksi tunnustautuva jääkiekkoilija saa yhä niskaansa vihaa ja solvauksia. Aliin sen sijaan suhtaudutaan mutkattoman ystävällisesti kuten kaikkiin pelikavereihin, vaikka hetken pureskelua se saattoi vaatia. Yhtään ilkeää sanaa en ole kuullut selän takanakaan.

Seuramme koostuu tavallisista monen ikäisistä ja sosiaalisesti kirjavista ihmisistä. Pienoiskuvan perusteella suvaitsevuus istuu jopa ällistyttävän syvällä kulttuurissamme.

Kirjoittaja on toimittaja, Tampere.