Kolumnit

Kulttuurikolumni: Olkoon mielikuvitus kanssasi!

Harrastin useiden vuosien ajan koripalloa. Treeniohjelmaan sisältyi edestakaisen juoksemisen, hyppyjen, syöttöjen ja heittojen lisäksi harjoitus, jossa piti kuvitella itsensä kentälle, miettiä mielessään onnistunut heitto tai tuleva peli. Mielikuvaharjoittelun avulla pyrittiin parempaan lopputulokseen, voitettuihin otteluihin.

Ajattelin harjoitusta vastikään, kun luin artikkelin ihmisistä, jotka eivät pysty mielikuvittelemaan asioita. Ominaisuutta kutsutaan afantasiaksi.

Tuntui hämmentävältä ajatella, että keskuudessamme elää pari prosenttia ihmisiä, jotka eivät pysty visualisoimaan asioita edes itselleen tutuista asioista ja ihmisistä. He eivät myöskään koe muistoihin liittyviä ääniä, hajuja tai makuja.

En edes kunnolla kykene ymmärtämään, miten joku pystyy mielikuvituksen sijaan kalkuloimaan kielen ja numeroiden avulla kiinnekohtansa todellisuuteen.

Imagine lauloi John Lennon ja sai suuren globaalin joukon ihmisiä jakamaan unelmaansa musiikin välityksellä. Mielikuvituksen avulla voi irtautua todellisuudesta, mutta sillä voi myös muuttaa todellisuutta. Jopa luoda sitä. Mielikuvituksen avulla kuviteltu kokonaisuus voi muuttua pelkästään kertomalla toisille näkyväksi ja todeksi.

Tehokkaimmillaan mielikuvitus on silloin kun se yhdistää kokemaamme todellisuutta ja sitä mitä voisi olla. Tällä tehokkuudella voidaan saada uusien keksintöjen lisäksi aikaan myös suurta hyvää tai pahaa.

Mielikuvituksen välityksellä on parannettu erilaisten ihmisryhmien asemaa, yhdistetty kansakuntia, muutettu lakeja, herätelty havaitsemaan ja samaistumaan, lohdutettu ja hurmattu.

Tärkein työtilani ja välineeni työhön on mielikuvitus. Joka päivä mietin kirjoista ja tarinoista keskustellessani miten joku tarinan mutka voisi mennä, millainen toiminta henkilöitä motivoi ja erottaa toisistaan. Tai mikä yllättää tai palkitsee, mikä pelottaa, huvittaa, koskettaa, herättää ajattelemaan tai antaa toivoa.

“Tehkäämme unelmistamme huomisen todellisuutta”, on sanonut kaikkien aikojen nuorin rauhan nobelisti Malala Yousafzai. Luin vastikään hänen ensi syksynä suomeksikin ilmestyvän uutuusteoksensa Meidän oli paettava, joka tuo koskettavalla tavalla näkyväksi nuorten naisten tarinat maailman kriisialueilta ja muistuttaa miten paljon tehtävää on omassa ajassamme.

Ennen kaikkea hänen kirjansa saa miettimään miten tärkeää on, että pystymme näkemään ja kuvittelemaan vaihtoehtoja – ja uskallamme lähteä niitä kohti.

Mietin millaista olisi elää ilman mielikuvitusta. Miten olisi käynyt Fantaasia-valtakunnan Michael Enden Tarina vailla loppua -kirjassa, jos sitä olisi päästetty sen tuhoutumisen jälkeen rakentamaan henkilö, joka ei olisi pystynyt kuvittelemaan sinne yhtä ainoaa asiaa?

Kirjoittaja on Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja, Hämeenlinna.