Kolumnit

Kulttuurikolumni: Paras sukupuoli on ihminen

”Kyllä kai hänen olisi pitänyt syntyä pojaksi, Dick sanoi. – Ihan niin kuin sinunkin Pauli. Te olette kumpikin niin pontevia ja reippaita”, kirjoittaa Enid Blyton kirjassaan Viisikko salaperäisellä nummella, ja lukija tunnistaa kirjasarjassa toistuvan tilanteen.

Paula, joka paremmin Paulina tunnetaan, haluaisi olla poika ja joutuu toistuvasti törmäyskurssiin todellisuuden kanssa. Myönnytyksenä hän sentään saa usein kuulla olevansa lähes yhtä hyvä kuin kuka tahansa poika.

 

Löysin oman nimeni vastikään Aamulehdessä julkaistusta naisetunimien listauksesta, jonka tehtävänä oli kuvastaa kustannusalan naisvaltaisuutta. Samaisessa yhteydessä kerrottiin hieman mutkia oikoen miten yksi ainoa mies pitää yllä työpaikkani julkaiseman kaunokirjallisuuden mieskuntoa. Jutun henki ja nimileikittely Hannusta Hannaan toi heti mieleeni Viisikon ja vanhat kunnon sukupuoliroolidikotomiat.

 

Sukupuoleen liittyvät kysymykset ovat ajassamme esillä näkyvästi, eikä ihme: onhan kyse yhtä aikaa hyvin yksityisestä ja yleisestä, kaikkia koskettavasta asiasta.

Itseni olen kuitenkin aina ajatellut enemmän toimijana ja tekijänä kuin minkään roolin kautta – varsinkaan sukupuoliroolin. ”Ei ole olemassa tyttöjen töitä ja poikien töitä”, julisti eräs lapsuuteni kirjasuosikki Rina Dahlerupin Nalle ja naapurit – Yhdessä osataan, ja sisäistin kirjan sanoman kaksivuotiaan järkkymättömyydellä.

 

Elämme maassa, jossa tasa-arvo ja koulutus ovat menestyksen tärkeimpiä tekijöitä. Ulkomaiset kustantajakollegani eivät lakkaa ihmettelemästä ja ihastelemasta, miten suomen kielessä yksi ja sama persoonapronomini ”hän” tarkoittaa sekä naista että miestä. Ja kuitenkaan ei ole kulunut kuin reilu vuosisata siitä, kun yliopistoon opiskelemaan haluavien naisten piti hakea vapautus sukupuolestaan. Sata vuotta on lyhyt aika saavutettua etua, joten jatkuva keskustelu tasa-arvosta on tärkeää.

Sen jälkeen, kun Ruotsin kuningatar Kristiina kirjoitti 1600-luvulla, että sielulla ei ole sukupuolta, on moni asia asenteissa, yhteiskunnassa ja lainsäädännössä muuttunut. Samalla näkemys ihmisestä on monipuolistunut ja ylittänyt kaksinapaisen mies-nais-sukupuolimallin.

 

Muutoksesta kertoo esimerkiksi tänä syksynä ilmestynyt tietokirja Sukupuolena ihminen – Tietokirja transsukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Maiju Ristkarin, Nina Sunin ja Vesa Tynin käytännönläheisessä ja samaistumispintaa tarjoavassa kirjassa kymmenen ihmistä antaa äänensä ja muotokuvansa asialle.

Kirja on monella tavalla edelläkävijä ja sen äärellä lukija ymmärtää, että kyse on lopulta paljon suuremmista asioista kuin sukupuolesta: erilaisuuden hyväksymisestä, toisen kuuntelemisesta ja kunnioittamisesta.

”Meistä ihmisistä on maailmassa loputon määrä variaatioita. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on”.

Kirjoittaja on Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja, Hämeenlinna.