Kolumnit

Kulttuurikolumni: Sibelius-pääkaupungin tuoreimmat terveiset haisevat tunkkaisilta

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

”Hämeenlinna on aito kulttuurikaupunki”, lukee Hämeenlinnan kaupungin nettisivuilla isoilla, oransseilla kirjaimilla.

Tästä aitoudesta saatiin taas viime viikolla kiinnostavia todisteita, kun Hämeenlinnan sivistys- ja hyvinvointilautakunta päätti leikata Verkatehtaalta tilattavien klassisten konserttien määrän kolmeen.

Lautakunnalle esitettiin viiden konsertin ostamista 120 000 eurolla, mutta summa kutistettiin 80 000 euroon.

Tänä vuonna klassisia konsertteja on ollut seitsemän. Pudotus on tyrmistyttävä. Tämä kertoo todellista tarinaa Hämeenlinnan suhteesta kulttuuriin: ei voisi vähempää kiinnostaa.

 

Kulttuurilla ja sen tärkeydellä on kiva ratsastaa juhlapuheissa, mutta kun istutaan päättävissä pöydissä, Hämeenlinna puhuu tyytyväisenä sivistys- ja hyvinvointilautakunnan kokoomuslaisen jäsenen Anni Puntilan suulla.

”En ota kantaa, riittääkö kolme konserttia tasokkuuteen”, hän sanoi Hämeen Sanomien haastattelussa. Sitä ennen hän oli ilmoittanut olevansa ”onnellinen” siitä, että lautakunta käytti leikkuria hänen toiveidensa mukaisesti.

Puntila taitaa itsekin tietää, ettei kolme riitä. Vähiin käy, ennen kuin loppuu.

 

Vielä 2010-luvun alussa kaupungilla oli oma konserttituottaja. Konserttibudjetti oli ennen Sibeliuksen juhlavuoteen valmistautumista kolmattasataatuhatta euroa, ja juhlavuoden alla ja juhlavuotena huomattavasti enemmän. Satsaus toi kulttuurihumua, vilkkautta ja näkyvyyttä.

Juhlavuoden jälkeen konserttien tukeminen on kiinnostanut koko ajan vähemmän, vaikka kaupunki edelleen mieluusti ratsastelee Sibelius-kaupungin brändillä. Suunta on auringonlaskuun.

”Brändin ylläpito huolehditaan jollain muulla tavalla kuin että tungetaan loputtomasti rahaa tällaisiin kohteisiin”, ilmoitti leikkurista onnelliseksi tullut Anni Puntila. Hän ja suurin osa muista lautakunnan jäsenistä eivät taida muistaa, mitä tämä Jean Sibelius aikoinaan teki.

Tiedoksi: sävelsi klassista musiikkia.

 

Tällaisilla leikkauksilla Hämeenlinna sahaa omaa oksaansa nimenomaan kulttuurikaupunkina. Ei kaupunkiin muuteta – tai tulla edes vierailulle – pelkästään katselemaan tyhjää toria. Jonka päälle muuten nyt on lähes leikattujen konserttien hinnalla tuotu hiekkaa.

Nyt ”aidossa kulttuurikaupungissa” hekumoidaan leikkausten tuomalla onnella, kun voitaisiin miettiä ja ehkä jopa arvostaa sellaista ällistyttävää seikkaa, että täällä todella käy tasokas sinfoniaorkesteri. Ihan lähellä!

Ei ole Sinfonia Lahdelta pois, jos vierailut ajetaan kokonaan alas – tai orkesteri kyllästyy tempoilevaan ”yhteistyöhön”.

Näiden vierailujen vuoksi Hämeenlinna muuten hiljalleen näivetti oman kaupunginorkesterinsa.

Terkut kulttuurikaupungista! Täältä Sibeliuskin, niin, lähti.