Kolumnit

Kulttuurikolumni: Sienipatsaat pois ja kirjakokoelmat takaisin, jotta Pisa-tulokset eivät romahda

Kun olin lapsi, kukaan ei pakottanut minua lukemaan. Kukaan ei oikeastaan edes suositellut minulle kirjoja. Silti luin.

Ei se ollut varsinainen valinta. Se vain oli luontevaa ja itsestään selvää. Mutta kotona olikin aina täysi kirjahylly. Niin oli kavereillakin, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.

Vaikutukset sen sijaan ovat aika ihmeelliset, kertoo Australian kansallisen yliopiston tuore tutkimus.

Sen mukaan lapsuudenkodin kirjahylly vaikuttaa koko elämään. Kirjojen keskellä kasvaminen tuottaa keskimääräistä paremman lukutaidon ja vahvistaa kykyä hahmottaa matematiikkaa ja hallita digimaailmaa.

Ei tämän varsinaisesti pitäisi yllättää. Lukutaidon merkitystä on tutkittu paljon, ja lukemisen hyötyihin voidaan laskea muun muassa aivojen suojeleminen muistisairauksilta ja kyky ymmärtää muita ihmisiä.

Suomessa on tavattu kehuskella Pisa-tuloksilla, mutta samalla on jouduttu myöntämään, että nuorten lukutaito rapistuu. Sitä vastaan on nyt alettu taistella muun muassa opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) asettaman kansallisen lukutaitofoorumin avulla.

Kirjoista halutaan taas tehdä tuttuja ja itsestään selviä. Houkuttelevia. Näyttää ne sellaisina kuin ne ovat, eikä syrjään sysättävinä muinaisjäänteinä.

Ystävä kuvaili taannoin, miten hän lapsena meni hakemaan kaveriaan ulos – ja ilman muuta odotteli tunnin, jotta kaveri sai luetuksi jännittävän kirjan loppuun.

Itse taas päädyin tylsinä iltapäivinä haahuilemaan kirjahyllyn luo ja nyreänä tarttumaan muun muassa Sherlock Holmesin seikkailuihin. Kokeilin – ja löytämisen riemu oli rajaton.

Yle huomioi taannoisessa tutkimusta käsitelleessä uutisessaan, että painettujen kirjojen myynti on Suomessakin kääntynyt nousuun. Viime vuonna tilastoissa näkyi 2,9 prosentin kasvu.

Se on kaikin tavoin hyvä uutinen. Ehkä kirjahyllyt kokevat renessanssin ja niissä pidetään muutakin kuin sesongin trendikkäimpiä sienipatsaita.

Kirjojen pitäisikin olla – jälleen – itsestäänselvyyksiä. Jos niitä ei näe, miten niistä edes voisi kiinnostua?

Tässä kodin kirjahylly on tietenkin aivan oleellinen. Kaikki kunnia sähkö- ja äänikirjoille, mutta ne palvelevat vain lukijaa itseään.

Australialaistutkimuksen mukaan ratkaisevaa on kirjojen määrä. Kotikirjaston on oleellista olla iso. Vanhempien koulutustaustalla ja varallisuudella ei sen sijaan ole mitään merkitystä.

Tutkimuksen mukaan kirjoja suosivassa kodissa kasvaneella on yläkoulua aloittaessaan samantasoinen lukutaito kuin sellaisella yliopistosta valmistuvalla, jonka kotona kirjoja on ollut vain vähän.

Pisan salaisuus?