Kolumnit

Kulttuurikolumni: Taiteen alasajoa

Helsinkiin avattiin vuosikymmenien odotuksen jälkeen uusi keskustakirjasto. Arkkitehtuurisesti komea rakennus on saanut kansan liikkeelle, ja syystä. Hintalappukin on komea ja varmasti on ollut kova työ saada kunnan ja valtion kirstunvartijoiden kukkaron nyörit auki.

Kirjasto ei palvele ainoastaan helsinkiläistä pientä eliittiä, vaan se tarjoaa tilat kaikille suomalaisille tulotasosta riippumatta ja onpa siinä myös turisteille yksi paikka lisää ihmeteltäväksi Sibelius-monumentin ja Mannerheimin patsaan lisäksi.

Kirjaston rakentaminen on iloinen uutinen. Kanta-Hämeen alueella sen sijaan on etenkin kuntien kulttuuritoimijoiden ja taidelaitoksien toimintaedellytyksiä vain kavennettu ja kuristettu. Riihimäki on ajanut systemaattisesti alas niin kaupunginteatterin kuin museoiden toimintoja.

Trendien aallonharjalla surffaileva Hämeenlinnakin on leikannut muun muassa kaupunginteatterin avustuksia, rampauttanut kaupunginorkesterin, eikä kirjaston määrärahoissakaan ole ollut hurraamista. Sivistys- ja hyvinvointilautakunnan määrärahat vähenevät tulevana vuonna 400 000 euroa.

Myös harrastajien ja kulttuuritoimijoiden kovassa suosiossa olevat lasten ja nuorten kulttuurikeskus Arxin toimitilat muutetaan kouluksi. Monet toimijat joutuvat siis muuttamaan sieltä pysyvästi, ja moni paikallinen kulttuuritoiminta jää ilman Keinusalin ja Galleria Arxin käyttömahdollisuutta. Niin, luit aivan oikein. Arx-talossa toimivat muun muassa Miniteatteri, Kahvila Intola, Aimo-koulu ja monet muut ryhmät.

Osa löytänee korvaavat tilat Verkatehtaan alueelta, mutta muutoksesta koituvat kulut kaventavat toimintaedellytyksiä entisestään. Joka tapauksessa etenkin lapsiperheitä hienosti palvelevan ja kompaktin kulttuuritilan häviäminen on suuri menetys kaupungille. Alas ajetun toiminnan uudelleen pystyttäminen vaati aikaa ja rahaa. Vienee vuosia ennen kuin esimerkiksi Arxin kävijämäärät saadaan takaisin nykyiselle tasolle.

Kun kulttuurilaitosten ja -toimijoiden määrärahoja pienennetään, kavennetaan samalla taiteen toimintamahdollisuuksia sekä yhdenvertaista saavutettavuutta. Kun vuokrat nousevat, tarjonta kapenee, aukioloajat lyhenevät, kävijämäärät vähenevät ja avustukset laskevat lisää.

Päästään tilaan, jossa voikin laittaa lapun luukulle. Tähän ei auta lippuhintojen korottaminen tappiin, ellei sitten haluta mennä malliin, jossa kulttuurin tukeminen on rikkaiden mesenaattien hyväntahtoisuuden varassa.

Haluammeko tosiaan tehdä kulttuurista vain eliitille kuuluvan etuoikeuden?

Ajatelkaapa hetki tätä kaupunkia ilman kirjastoa, ilman yhtäkään taideteosta, museota, teatteriesitystä, konserttia tai tapahtumaa. Ei kuulosta sellaiselta kaupungilta, jossa ainakaan minä tahtoisin asua.