Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumi: Uusi maailma vaatii uudet tehokkaammat tavat – myös kulttuurin tarjonnassa

Kuva: Sara Aaltio
Kuva: Sara Aaltio

Elämäni raskain kesä on takana.

Syyskausi on aloitettu iloiten siitä, että pitkien lomautusten jälkeen saatiin Verkatehdas taas auki. Kansa onkin kiitettävän riemukkaasti availlut pitkään lukossa olleita ovia. Saranaöljyä kuluu taas melkein entiseen tapaan.

Paitsi tapahtumissa, joita on toistaiseksi tarjolla kovin vähän. Monia suunniteltuja festivaaleja, konsertteja ja kokouksia on jouduttu peruuttamaan tai siirtämään. Ei tunnu hyvältä, sellainen.

Uusia tietoja tulevista yleisötapahtumarajoituksista huolen vallassa odotellaan.

Rajoituksia en toki vastusta, terveys ja turvallisuus edellähän toimitaan Verkatehtaalla aina, mutta toivon kovasti, ettei tietoja jouduta odottamaan ihan viime tippaan. Niiden vaikutuksiin on kyettävä valmistautumaan. Epävarmuus on pahinta.

 

Moninaiset kulttuurin talot ja tilat ylläpitävät kunnissa monipuolista taiteen tarjontaa. Ne toimivat joko omarahoitteisesti tai oman tulonhankinnan ja kuntarahoituksen yhdistelmällä.

Tarvitaan siis tuloja eri lähteistä, tilavuokrista, lipunmyynnistä tai muusta, esimerkiksi sponsoroinnista. Jo ennestäänkin haastava omarahoituksen hankkiminen on kuitenkin koronakriisin myötä muuttumassa monelle toimijalle ylivoimaiseksi, joten yhteiskunnan tukiosuuden tarve lisääntyy dramaattisesti, jotta toiminta voi jatkua.

Kuntatalouden kriisiytyessä kaikkialla yhä useampi kunta joutuu kuitenkin säästämään kaikessa, eikä säästöiltä välty kulttuurikaan. Ja pandemian myötä ollaan monessa kunnassa todella vakavien ongelmien edessä.

Kun kunnat eivät kykene kulttuuriaan riittävästi tukemaan, olisi luontevaa kääntyä valtion puoleen. Mutta ei se valtionkaan kaivo pohjaton ole.

 

On siksi äärettömän tärkeää löytää uusia luovia ja tehokkaita (anteeksi tuo kulttuurikeskusteluissa ankarasti kielletty sana) tapoja lähestyä kuntien kulttuuritoimintaa.

Uudet avaukset, viisaammat toimintatavat ja tuoreet ideat on nyt uskallettava ottaa keskustelun alle, jotta kulttuurin monipuolista kokonaistarjontaa ei menetetä. Vanhaan nojaamatta, ikuisiksi luultuja rakenteitakin rohkeasti kyseenalaistaen.

Maailma on muuttunut pysyvästi, eikä kenenkään kannata enää etsiä kalenterista paluupäivämäärää entiseen. Vaikka pandemia on ehkä maailmanmuutoksen näkyvin piirre juuri nyt, on muutos monella muullakin tavalla peruuttamaton.

Pää kannattaa siksi ottaa pois pensaasta ja ryhtyä kiireesti miettimään, miten uudessa maailmassa tarjotaan taiteen ja kulttuurin kokijoille monipuolista ja laadukasta sisältöä.

 

Nykyinen esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmä keskittyy tukemaan lähinnä vakiintuneita toimijoita, esimerkiksi teattereita ja ammattiorkestereita.

Kaikki kunnia tärkeälle työlle ja korkeakulttuurin ylläpitämiselle, siltä en toki toivo mitään pois.

Olisi kuitenkin nyt viimeistään aika arvioida taiteen valtionosuusjärjestelmää vähän laajakatseisemmin. Siten, että sen avulla kyettäisiin ylläpitämään kulttuuria laajemmin etenkin keskikokoisissa ja pienissä kaupungeissa, joiden yleisöpohja on väistämättä rajallinen.

On hyvä, että tarjolla on korkeatasoista teatteria ja arvokasta taidemusiikkia, mutta moni muu paikallistarjonta jää jatkossa toteutumatta, jos kenelläkään ei ole varaa järjestää mitään.

Kirjoittaja on Verkatehtaan toimitusjohtaja ja kulttuurin maailmankansalainen, Hämeenlinna.

Päivän lehti

27.9.2020

Fingerpori

comic