Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Ihmisääni on kuin sormenjälki

Kuva: Muu

Vieläkö muistat isoisoäitisi, kysyin eräänä päivänä tyttäreltäni. Muistan hänen äänensä, tytär vastasi.

Hyvin usein ihmisiä muistellessa kiinnitetään päähuomio ulkonäköön, harvemmin heidän ääneensä. Ihmisääni ainutlaatuisuudessaan on verrattavissa sormenjälkeen. Meillä jokaisella on oma äänenvärimme, joillakin erottuvampi, joillakin neutraalimpi, mutta aina jäljittelemätön.

Ja useimmilla meillä on myös kuulomuisti, jota voi tietoisesti herätellä toimintaan. Kun keskityn, voin ”kuulla” sekä poismenneiden että elävien äänet, ja nimenomaan heidän äänenvärinsä kautta.

 

Ihmisäänellä on meihin suurempi vaikutus kuin tulemme usein ajatelleeksi. Äidin rauhoittava puhe lapselle, radiojuontajan ystävällinen hyvän huomenen toivotus, poliitikon levottomuutta herättävä kiivailu — kaikki puhuttu on kääritty erilaisiin äänenvivahteisiin, jolloin sanottavaan latautuu moninkertainen teho ja voima.

Tuota ääneen kätkeytyvää voimaa äänenkäytön ammattilaiset – laulajat, näyttelijät ja johtavissa asemissa olevat puhujat – opiskelevat ja analysoivat.

He tietävät, että ääni on instrumentti, jonka kautta ihmismieleen voi vaikuttaa monin tavoin, niin hyvässä kuin pahassakin.

 

Tällä hetkellä äänikirja on suosittu ”lukemisen” muoto. Äänikirjan lukijalta vaaditaankin erinomaista äänenlaatua ja ulosantia, joka palvelee tekstiä juuri oikealla tavalla.

Lukijan on oltava sisällä tekstissä ja mukautettava lukutapansa aina sisällön vaatimusten mukaan. Tämä vaatii syvällistä äänen ominaisuuksien tuntemusta. On hallittava artikulaatio ja painotukset, ja saatava ääni soimaan monenlaisissa, tekstin vaatimissa rekistereissä.

Kuunnelmien kuuntelijat tietävät kuinka tunnelmien eri kirjon välittämiseen riittää hyvin pelkkä ihmisääni. Ja joskus runo, joka ei ole auennut lukemalla, saattaakin avautua taitavan puhe-esityksen kautta.

Tai runon viesti avautuu vasta, kun se lauletaan meille. Silloin ihmisäänestä, tekstistä ja musiikista muodostuu yhteistaideteos, jossa nuo kaikki kolme elementtiä tukevat ja voimistavat toisiaan.

 

Ääni on suorimpia ja selkeimpiä kommunikaatiovälineitämme. Joskus facebookista voi lukea hämmentyneen kommentin: ”Harmi, etten voi kuulla äänensävyäsi!”

Nopeasti sutaistu some-kommentti antaa helposti yksipuolisen kuvan siitä, mikä on ollut kirjoittajan perimmäinen viesti vastaanottajalle. Sen kirkastamiseksi jää kaipaamaan kuulokuvaa.

Moni väärinkäsitys some-maailmassa johtuukin usein yksinkertaisesti siitä, ettemme kuule kommentoijan ääntä.

 

Silloin tällöin pysähdyn paikoilleni, ja koetan palauttaa muistiini jo vuosia sitten kuolleen isoäitini puheäänen tai isoisäni lauluäänen. Kun siinä onnistun, tuntuu siltä, kuin he olisivat hetken aivan lähellä.

Äänenkantaman päässä.

 

Kirjoittaja on kirjailija, Hämeenlinna.

Päivän lehti

25.9.2020

Fingerpori

comic