fbpx
Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Kaikkien aikojen tapahtumakesä jäi haaveeksi, mitä seuraavaksi?

Koronapassin vastustaminen on outoa. Sen hyödyntämättä jättäminen tappaa nopeasti sekä tapahtumat että kulttuurin, kirjoittaa Verkatehtaan toimitusjohtaja Janne Auvinen.
Kuva: Sara Aaltio / HäSa
Kuva: Sara Aaltio / HäSa

Taas on mitä kummallisin vuosi päättymässä. Pohdin, että olisi hienoa nytkin tiivistää kuluneen vuoden kulttuuriset kohokohdat vuoden viimeiseen kolumniin. Kovin vaikeaa se kuitenkin on, kun niin vähän on sittenkin päässyt tapahtumaan.

Pääministeri oli alkuvuodesta toiveikas käydessään Verkatehtaalla, odottipa jopa kerrassaan ’kaikkien aikojen tapahtumakesää’. Ihan sellaiseksi se ei sitten kuitenkaan muodostunut. Virus on arvaamaton, ja yleisö vielä arvaamattomampi.

Valoisia hetkiä elettiin oikeastaan vasta lokakuun lopulta alkaen. Työntekijät saatiin lomautuksilta takaisin töihin, koronapassi antoi meille mahdollisuuden ottaa salit täyteen, ja vaikka tapahtumia ei ollutkaan normaalimäärää, ne järjestetyt saivat suorastaan suurenmoisen määrän katsojia.

Koronapassi olikin tapahtuma- ja kulttuurialan kannalta äärimmäisen tärkeä väline. Siksi tuntui pahalta, kun melkein kaksi vuotta sulun alla olleen alan työntekijät, jotka vihdoin pääsivät tekemään töitään, joutuivat vastaanottamaan asiatonta palautetta ja kohtuuttomia purkauksia.

Olen miettinyt paljon ihmisten mielen käänteitä tässä passiasiassa.

Yhtäkkiä moni ihan rationaalisena pitämäni ihminen, joka on aina ennen kovaan ääneen vaatinut ’asiantuntijuuden’ ehdotonta kunnioittamista, ja suivaantunut siitä, kun asiantuntijuus on liian usein ohitettu ja tehty päätöksiä aivan vääristä lähtökohdista, on nyt päättänyt hylätä kaiken asiantuntijuuden, tutkimustiedon ja viisauden, ja siirtynyt kuuntelemaan erilaisia normaali-ihmisen silmissä lievästi sanoen hämmentäviä salaliittoteoreetikkoja.

Otan esimerkin omalta erityisosaamisalueeltani.

On haluttu, että vaikkapa esitystiloja suunniteltaessa pitäisi ymmärtää kysyä asiantuntijoilta, millaisia niiden pitäisi olla, minkälaisia tarpeita niiden pitäisi täyttää. Olisihan tyhmää, jos niitä rakennettaisiin niin sanotulla mutu-menetelmällä, kysymättä koskaan viisailta, mitä kannattaa rakentaa ja mitä ei kannata. Siitä kun seuraisi se, mitä niin monesti joudutaan päivittelemään, että ’voi onnetonta, kun näin huonosti käyttöään palveleva esitystila rakennettiin, olisipa kysytty asiantuntijoilta tai edes kuunneltu asiaa todella ymmärtäviä!’

Miksi nyt ei asiantuntijuus kelpaa? Miksi nyt aivan eri aiheisiin erikoistuneet pitävät itseään todellisia asiantuntijoita viisaampia ja kieltäytyvät uskomasta annettuja perusteltuja ohjeita? Kauhulla ajattelen tulevia rakentamishankkeita, jotka toteutetaan samanlaiseen itse kuviteltuun viisauteen nojaten.

Jospa nyt vaan tyydytään siihen, että toistaiseksi elellään ja kulttuurista nautiskellaan passi taskussa. Ei se mikään vaarallinen väline ole. Sen hyödyntämättä jättäminen on, se kun tappaa nopeasti niin tapahtumat kuin kulttuurinkin.

Sitä ei kai kukaan halua?

Kirjoittaja on Verkatehtaan toimitusjohtaja, Hämeenlinna.

Menot