Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Kesäistä joutenoloa

Kuva: Hameenlinnan kaupunginmuseo
Kuva: Hameenlinnan kaupunginmuseo

Heittelimme muusikkoporukalla koripalloa Haapavesi Folk -festivaalien aikaan lonkerot toisessa kourassa, ja ystäväni tokaisi, että miettikääpä kaikki, miten poikkeuksellinen tilanne.

Miten usein perheellisenä aikuisena saa olla täysin huoleton, vailla mitään velvollisuuksia tai vastuuta? Harvoinhan siihen tilanteeseen jaksaa itsensä järjestää. Kesämökillä on remonttihuolet, ja perhelomalla lapset pitää ruokkia ja pitää tyytyväisinä.

Aina eivät sosiaaliset muurit murennu edes kaikilla festareilla tai muissa kulttuuririennoissa. Kalliit liput ja lastenvahti on järjestetty, ja huomaat olevasi muodikkaiden varhaisten omaksujien tai vanhan liiton snobien keskellä, missä kasvojen menettämisen pelko estää hauskanpidon.

Viime tiistaina Kantolassa Metallican tai Suistoklubilla Martti Servon & Napanderin keikalla ei kyllä ollut tuota vaaraa.

Vapaa-ajan käsite suurille massoille kuuluvana oikeutena on aika tuore ilmiö. Ajatus kahdeksan tunnin työajasta heräsi työväenliikkeessä 1800-luvulla, ja Suomessa se tuli voimaan lakkoilun ja Venäjän vallankumousten melskeiden mahdollistamana marraskuussa 1917.

Viisipäiväiseen työ- ja kouluviikkoon siirryttiin vasta 1960-luvun lopulla. Vuosiloma on asteittain pidentynyt vuoden 1922 seitsemästä päivästä 1970-luvulla voimaan tulleeseen neljään tai viiteen viikkoon.

Elämästä pitäisi uskaltaa nauttia myös arkena ja perheen kesken, eikä pitkä kesäloma ole monelle mahdollinen. Ainakin kulttuurialoilla pätkätyöt tai yrittäminen on normaali olotila, eikä lomaa vain pysty pitämään tai muista pitää.

Vapaista nauttimisen ohella kannatan viimeiseen asti mahdollisimman monenlaisten asioiden harrastamista ja kokeilemista. Mieli pysyy virkeänä, ja joistain harrasteista on itselle kehittynyt myöhemmin jopa ammatti. Lastenkin harrastuksista saa taksikuskin virkaa tekevä isä monenlaisia virikkeitä.

Yksi self help -kirjallisuuden ja -lehtien 10 vinkkiä -juttujen klassikko on tietysti myös sosiaalisten suhteiden ylläpito.

Tänä kesänä sekin puoli on ollut poikkeuksellisen hyvällä mallilla. Ympäri Suomea on rampattu perhetuttujen ja sukulaisten luona. Autotallin tölkkikassien perusteella vieraitakin on kestitetty enemmän kuin tarpeeksi.

Jos vain velvollisuudet antavat myöden, loppuloman ajattelin tuijottaa onki kädessä järvelle.

Kirjoittaja on Hämeenlinnan kaupunginmuseon amanuenssi, kontrabasisti ja perheenisä.