Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Kohtuutta peliin

Kuva: Picasa

”Kohtuus kaikessa” on varmasti kaikkien aikojen vaikein elämänohje toteuttaa käytännössä.

Muistan, kuinka elämännälkäiselle murrosikäiselle kohtuus oli jotain tylsän tavanomaista ja keskinkertaista, normienmukaista ja siten kapinoinnin kohde.

Kohtuus ei tullut kysymykseenkään teinille 80-luvun nousukaudella, jolloin housun punttiin ei enää koulun alkaessa lisätty vain uutta pituusraitaa, vaan uuden piukeat Levikset olivat nuoren ihmisen arvon mitta. Elämännälän ravintoa oli kapina kaikkea tavallista kohtaan.

 

Arkkiatri Arvo Ylppö täytti tuolloin sata vuotta ja sanoi kohtuuden kaikessa olevan hänen pitkän ikänsä salaisuus.

Hän oli kaikkea muuta kuin keskinkertainen. Hän oli viisas, peloton ja oikeamielinen ihminen, joka 1900-luvun alkupuolella päätti epämuodikkaasti keskittää uransa lasten hyvinvoinnin edistämiseen.

Häntä erityisesti saamme kiittää niin neuvolajärjestelmästä kuin Linnanmäestä. Huolenpitoa, iloa ja jännitystä turvallisissa rakenteissa. Samalla siinä taisi kaventua hieman myös sisällissodan jälkeisen kahtiajakautumisen kuilu, kun työläisnaiset kiikuttivat miehiltään salaa lapsia Mannerheimin lastensuojeluliiton neuvolapisteisiin.

Ylpöllä sanottiin olevan hyvät sosiaaliset taidot ja elämänmyönteinen asenne.

 

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto julkaisi heti tämän vuoden alkajaisiksi maailmanlaajuisia kehityskulkuja tarkastelevan Megatrendit 2020 -raportin, jonka tärkein viesti on se, että ekologisella jälleenrakentamisella alkaa todellakin olla kiire.

Ympäristön tilan paranemisen pitää vihdoin tulla kaiken keskiöön. Luontoa ei voi nähdä enää hyödynnettävänä resurssina vaan pikemminkin kaiken hyödyn saajana.

Järkeä ja kuntoa todellakin tarvitaan, kun tässä asiassa toimeen tartutaan. Meillä on aika iso työsarka edessä, ihan jokaisella meistä, miettiä onnellisen elämän soppa-ainekset uusiksi. Reseptejä kannattaisi jakaa, mutta kohtuuden pitäisi olla jokaisessa mukana.

 

Joukkojen ääriajattelu on asia, joka tulevaisuudessa pelottaa. Joukkoa yhdessä pitävä liima on heimoyhteenkuuluvaisuuden tunne, mutta silloin kun joukon ajattelu muuttuu yksiääniseksi eikä

riitasointuja hyväksytä, kohtuus on myös ajattelusta kadonnut.

Tälla hetkellä lastemme tulevaisuus on paljolti kiinni siitä, miten me löydämme kohtuuden elämäntapoihimme ja toistemme kohteluun. Tasapainoa voisimme lähteä etsimään siitä, että kompensoimme kuluttamisen niukkuuden henkisen rikkauden kasvattamisella.

Taiteen harjoittelukentällä voi turvallisesti kohdata riitasoinnut, syöksyä kohti tuntematonta ja kohdata omien ajatustensa lisäksi myös toiset. Taide on ihmisyyden realistinen peili, joka näyttää meidän niin hyvät kuin huonotkin puolemme.

Treenikausi alkakoon, vähintään tunti viikossa!

 

Kirjoittaja on Ars-Häme ry:n toiminnanjohtaja, Hämeenlinna.

Päivän lehti

26.9.2020

Fingerpori

comic