Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Kultainen kesäasunto – kesäpalatseista piilopirtteihin ja takaisin

Kuva: Hameenlinnan kaupunginmuseo

Ai että. Laineet liplattavat veneen kylkeen, aurinko paistaa ja kuhavaappu killuu siiman päässä. Taidanpa silti lähteä jo saunan lämmitykseen. Ei viitsi liata käsiä kalaan.

Kesämökkeily on meillä verissä. Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan noin 512 000 kesämökkiä, ja määrä on viime vuosina kasvanut tasaisesti muutamilla tuhansilla.

Jonkinlaista hiipumista on ennustettu, mutta viimeistään koronakevään matkustusrajoitukset käänsivät mökkeilyn nuorempienkin suosioon.

 

Huvilakulttuuri on osa kaupungistumisen ja elintason nousun historiaa. Alun perin varakas säätyläistö matki vielä varakkaampien kesäpalatseja yhteiskunnan huipulla. 1800-luvun puolivälissä huvilat olivat jo kaupunkiemme porvariston ulottuvilla.

Hämeenlinnan porvariston huvilat keskittyivät Katumajärven, Alajärven ja Vanajaveden lähiympäristöihin. Kesäasunnolle lähdettiin heti koulujen päätyttyä kesäkuun alussa ja kaupunkiasuntoon saatettiin palata vasta elokuun lopulla.

Huvilayhteisöt olivat tiiviitä. Aikalaiskuvauksista huokuu kepeä juhlinta ja huoleton joutilaisuus. Seuraelämä huvilanaapureiden kanssa johti usein sukulaisuussuhteita vastaavaan ystävyyteen.

 

Huvilat säilyivät ainoastaan kaupunkien varakkaimman väestönosan harrastuksena aina itsenäistymiseen saakka, jolloin huviloita oli Suomessa noin kolme tuhatta.

Elintaso nousi ja pikkuhiljaa parhaat rantatontit kaupunkien lähistöllä alkoivat olla varattuja. Tämä ei toki ollut ongelma, sillä tihentynyt rauta- ja maantieverkosto mahdollisti entistä helpomman liikkumisen viimeistään 1920-luvulta lähtien.

Kaupunkilaisten tavat levisivät vaurastuneisiin maaseututaajamiin ja vuonna 1940 maassa oli noin 20 000 huvilaa tai kesämökkiä. Kymmenen vuotta myöhemmin määrä oli jo tuplaantunut. Lopullinen räjähdys tapahtui 1970- ja 80-luvuilla.

Samalla huvilan varustelun vaatimustaso laski. Kesäpalatsi oli muuttunut koko kansan mummonmökiksi tai piilopirtiksi. Viime vuosina myös täyden varustelutason suuri kesähuvila on tehnyt paluun.

 

Syyt lähteä kesäasunnolle eivät ole muuttuneet miksikään. Mukana on luonnon ihailua ja uskoa maaseudun terveellisyyteen. On myös käytännöllisiä syitä esimerkiksi kasvimaan pito, marjastus tai kalastus, mutta tämä puoli on nykyään enemmän ajanvietettä.

Kesämökillä on yksinkertaisesti mukavaa. Hyvä romaani laiturilla riittää, jos ei huvita puuhastella.

Meidän perheen auton keula suuntaa viikonloppuna kohti mummoni entistä kotia Nilakan rannalla.

 

Kirjoittaja on Hämeenlinnan kaupunginmuseon amanuenssi.

Päivän lehti

22.10.2020

Fingerpori

comic