Kolumnit

Kulttuurivieras Janne Auvinen: Hämeenlinnan kulttuuritilat on rakennettu harvinaisen viisaasti

Kuva: Sara Aaltio
Kuva: Sara Aaltio

Silloin, kun on taloudellisesti vaikeaa, on mietittävä tarkkaan, miten vähät rahat käytetään. Yhteiskunta ja kehitys eivät saa pysähtyä ja juuttua vanhaan, on löydettävä keinoja peruspalveluiden ylläpitämiseen ja parantamiseen, mutta myös yleisen hyvinvoinnin lisäämiseen.

Uupuneet ihmiset, joilla ei ole muuta sisältöä arjessaan kuin harmaa tyhjyys, eivät jaksa ylläpitää yhteiskunnan rakenteita.

Ei kukaan halua asua sellaisessa ympäristössä. On oltava tilaa hengittää, liikkua ja nauttia kulttuurista. Ja jotta noita palveluita voidaan tarjota, on kehityttävä. Myös rakentamalla. Mutta viisaasti: mitä, miksi ja miten. Ylenmääräinen tuhlaaminen on kielletty.

 

Hämeenlinnan seudulla voidaan olla tyytyväisiä. Missään muualla ei kulttuurirakenneta yhtä viisaasti, aidosti ympäristön tarpeita kuunnellen. Sen näkee hyvin katsellessaan ihmisvirtoja Verkatehtaalla. Täällä kulttuurikeskittymästä on todella tullut koko kansan olohuone, ei pelkästään juhlapuheiden korulauseissa.

Oikein mitoitettu kulttuuritila, joka toimii käyttötarkoituksessaan hyvin, on viisas investointi asukkaisiin. Se antaa puitteet nykyiselle tarjonnalle ja luo ympärilleen uusia ennen saavuttamattomia henkisiä ja taloudellisia vaikutuksia yhteisön hyvinvoinnille.

Miten se toimivuus sitten syntyy? Pohtimalla todellista tarvetta, ei kuvitelmia. Yleisön ja esityksiä, tapahtumia ja urheilua antavien välistä suhdetta. Tunnetta, joka välittyy. Logistiikkaa kaiken ympärillä, jotta niin ihmiset kuin tavarat liikkuvat turvallisesti. Sopivaa kapasiteettia, ylimitoittamatta.

Tyhjissä tiloissa mikään tapahtuma tai esitys ei tunnu miltään.

 

Eikö kulttuuriin käytetty yhteiskunnan panos ole sitten tarpeeton vaikeassa taloustilanteessa?

Ei. Kulttuurista saatavaa hyvää on vaikea mitata, mutta hyöty on valtava. Luovat alat työllistävät suuremman joukon veronmaksajia kuin metsäteollisuus ja kemianteollisuus yhteensä, mitättömällä panostuksella.

Taloudellinen hyötysuhde on siis niin hyvä, ettei kulttuurin tutkimuksin todistettua merkitystä henkiselle hyvinvoinnille ja terveydelle tarvita perusteluna. Se tulee kaupanpäällisenä.

Ei ole tarpeetonta. Päinvastoin.

 

Vaikka kaikki eivät kulttuuria käytä, se ei vähennä sen yhteiskunnallista merkitystä. Eivät kaikki kaipaa urheilu- ja liikuntapalvelujakaan, mutta koko yhteiskunta niistä silti hyötyy.

Eikä kulttuuri ole elitististä. Kun katson sekalaista joukkoa, joka kulttuurista nauttii, en näe kuohukermaa. Ihan tavallisten ihmisten elämää se on.

Kulttuuri on yhteiskunnan peili. Ja peiliin katsominen on perin tärkeää, etenkin vaikeina aikoina. Silloin on kuvastimen syytä olla riittävän kirkas näyttääkseen toden kuvan, ei pelkästään sitä, ken on kaunehin.

 

Kirjoittaja on Verkatehtaan toimitusjohtaja ja kulttuurin maailmankansalainen, Hämeenlinna.

Päivän lehti

26.2.2020