Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Mitä ikinä keksitkin pelätä

Kuva: Vilja Tamminen
Kuva: Vilja Tamminen

”Älä pelkää mitään. Aina kun pelkäät, et voi tehdä parastasi”, Carla Harris sanoi lokakuisessa puheessaan Nordic Business Forumissa niin painokkaasti, että muistan sen vielä joulukuun pimeydessä.

Jos pelkäät pimeää, et nuku. Jos pelkäät sosiaalisia tilanteita, et tutustu ihmisiin. Jos pelkäät epäonnistuvasi, et voi onnistua. Pelko voi suojata, mutta myös rajoittaa meitä – se voi suorastaan estää meitä toimimasta.

Yksi suurin toimintaa estävä pelko on varmasti virheiden pelko. Ja silti me kaikki teemme virheitä. Arvioimme tilanteet väärin, unohdamme, perustamme päätelmämme väärään tietoon, olemme joko myöhässä tai edellä aikaamme. Uutta kohti meneminen edellyttää kuitenkin aina kokeilua, yrityksiä ja virheitä.

”Jos ei ole virheitä, ei ole tarinaa”, sanoi toinen samaisen foorumin puhuja, Donald Miller, ja oli täydellisen oikeassa. Maailma olisi tylsä paikka ilman yllätyksiä tai epäonnistumisten jälkeistä voittoa.

Ilman evoluutiossa tapahtuneita virheitä eli mutaatioita, todellisuuden päähenkilönä voisi toimia alkulima, joka löllyy edelleen paikoillaan meressä.

Eniten pelkäämme toisiamme. Käytämme aivan liian paljon aikaamme miettiessämme, mitä muut meistä ajattelevat. Se on täydellisen turhaa, sillä meillä jokaisella on kylliksi ja liikaa asioita mielessämme jo omasta takaa.

Kunpa olisin jo lapsena ymmärtänyt, että ihmiset ovat niin keskittyneitä ajattelemaan lähinnä itseään”, huokaisi eräs ystäväni.

Mitä enemmän ajattelemme jotain asiaa, sitä suuremmaksi se mielessämme kasvaa. Pelosta irti päästäminen on myös sen ymmärtämistä, että emme voi kontrolloida ja hallita kaikkea ympärillämme olevaa. Ja silti kaikki voi mennä hyvin.

Esimerkkejä pelosta irtautumiseen löytyy paljon. Eräs lentopelkoinen ystäväni hankkiutui eroon pelostaan hyppäämällä laskuvarjohypyn. Hän konkreettisesti meni kerralla päin pelkoaan.

Toinen ystäväni oppi pois liikennepelostaan harjoittelemalla ajamista öisillä kaduilla, silloin kun muuta liikennettä oli vain todella vähän. Nykyisin hän on yksi parhaita tuntemiani kuljettajia.

Meitä pelottaa myös kaikki vieras ja outo, jota emme pysty ymmärtämään tai käsittämään. Tove Janssonin Muumi-tarinoiden kylmä ja kaiken jäädyttävä Mörkö on kaikkien silmissä ensin hurja ja pelottava hirviö, mutta tarinan edetessä siitä paljastuu myös muita puolia: Mörkö on yksinäisyydestä kärsivä traaginen olento, joka etsii edes hieman lämpöä elämäänsä.

Hyvätkin asiat voivat ensin vaikuttaa pelottavilta, koska ne ovat uusia.

Ensimmäinen kohtaamiseni joulupukin kanssa aikoinaan Lapin lumisessa mökkimaisemassa päättyi aikoinaan surkeasti, koska olin niin peloissani. Onneksi toisto ja harjoitus auttoi tässäkin tapauksessa.

Käydään siis pelottomasti päin joulua ja uutta vuotta!

Kirjoittaja on Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja, Hämeenlinna.

Päivän lehti

26.10.2020

Fingerpori

comic