Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Naimakauppoja on nykyajan yhteiskunnassa vaikea käsittää

Kuva: Hameenlinnan kaupunginmuseo

Tallinna 1990-luvun lopulla on suloisesti rempallaan. Vanhankaupungin kivitalojen rappaukset ja kaikki laitakaupungin puutalot repsottavat lohduttomina. Mustamäen torilla myydään rihkamaa. Kelloja, joiden etupuolella lukee Adidas ja takalevyssä Nike.

Kalevin urheiluhallissa on pohjoismaisten opiskelijakuorofestivaalien päätöstanssiaiset Green Ball. Kaksikymppinen miehenalku tunnustaa yllättäen rakkautensa tuoreehkolle tyttöystävälleen ja saa hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen vastauksen ”kiitos”. Pelottava hetki.

Ei ihan se vastaus mitä toivoisi, mutta seuraavana päivänä silmissä näkyy jo pilke myöhemmin tulevasta ”niin mäkin sua”.

 

Jos rakkaudessa uskaltaa heittäytyä, voi huomata asuvansa Hämeenlinnan Hirsimäellä reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin saman naisen ja kolmen tyttären kanssa.

Romanttinen rakkaus mielletään usein portiksi avio- tai avoliittoon. Eihän se silti ole aina näin ollut. Pitkään avioliittojen solmimisessa oli mukana nykyistä enemmän järkiperäisiä ja taloudellisia syitä. Puhutaan naimakaupoista.

 


”Työssäkäynti helpottui sittemmin myös ehkäisypillerien hyväksymisen 1961 ja päivähoitolain 1973 myötä.”


 

Meillä on kaupunginmuseossa parhaillaan näyttely ”Kunnes kuolema erottaa”, jota varten selviteltiin rakkauden ja avioliiton historiaa Suomessa. Ainakin naisen kannalta ajat ovat todellakin muuttuneet.

Nykyajan tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa, jossa naimisiin saa mennä vaikka saman sukupuolen kanssa, mennyttä on joskus vaikea käsittää.

 

Naisen asema aviolitossa ja yhteiskunnassa alkoi lähestyä nykyistä oikeastaan vasta 1860-luvulta eteenpäin, kun aviomiehen kuritusvalta poistui oikeuskäytännöstä.

Muutaman vuosikymmenen sisään perässä tuli täysivaltaisuus myös naimattomille naisille, yhtäläinen perintöoikeus ja oikeus hallita omaa varallisuutta ja ansioita.

Tiesitkö, että naimisissa olevat naiset saivat ilman aviomiehen suostumusta vasta 1919 oikeuden ansiotyöhön tai 1922 oikeuden solmia itsenäisesti työsopimuksen? Aika hurjaa.

Työssäkäynti helpottui sittemmin myös ehkäisypillerien hyväksymisen 1961 ja päivähoitolain 1973 myötä.

Nykynäkökulmasta erittäin oudolta tuntuu niinkin tuore asia, että vasta 1994 avioliitossa tapahtuva sukupuoliyhteyteen pakottaminen luokiteltiin raiskaukseksi.

Kun homma ei toimi, ero on varmasti usein oikea ratkaisu. Ennen piti kuitenkin osoittaa aina syyllinen osapuoli, ja vasta 1988 avioero muuttui hakemusperusteiseksi.

Tarinoita on yhtä monta kuin parisuhteitakin. Harva lupaava alku kestää vuosikymmeniä. Terveisiä siis kotiin – rakastan edelleen!

Kirjoittaja on Hämeenlinnan kaupunginmuseon amanuenssi.

Päivän lehti

29.9.2020

Fingerpori

comic