Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Peiliin kattomisen paikka

Kuva: -
Kuva: -

– Se on kuulkaa päättäjillä peiliin kattomisen paikka.

– Kuinka niin?

– Ovat ajamassa meidän kaupunkimme teatteria alas.

– Ei kai nyt kukaan sitä alas ole ajamassa?

– Kyllä on! Vessasta oikein! Tässä sanotaan, että teatterinjohtaja vaihdetaan muutosjohtajaksi ja teatterista tehdään tuotantotalo ja se tarkoittaa, että ne laittaa lapun luukulle ja heittää yli 100-vuotiaan teatterin romukoppaan.

– Ketkä sen sinne heittää?

– Ne herrat siellä tornissa. Ne halusi selvittää mitä pitäisi tehdä, että teatteria tehdään vielä jatkossa Hämeenlinnassa, niin ne palkkasivat siihen Apusen Masan. Joka sitten teki selvityksen siitä, mitä teatterille pitäis tehdä ettei se näivety.

– Kukas sen nyt siihen hommaan valitsi?

– No sitä minäkin meinasin että ihan on väärä kaveri, mitä sekin muka teatterista tietää? Ei se osaa muuta kun kirjoittaa twiittejä! Kyllä olis nyt peiliin kattomisen paikka. Nyt siitä tehtiin vielä työelämäprofessori. Sekin oli ihan väärin valittu, eihän se ole päivääkään oikeita töitä tehnyt. Huijari se on, varmaan sen takia se sen Gabrielin otti ohjelmistoon.

– Ei kai se nyt sitä ohjelmistoa ole päättänyt?

– No mistä sitä tietää ketä päättää ja mitä! On tässä kylässä ennenkin päätöksiä tehty kysymättä.

– Minkälaisen selvityksen se Gabriel sitten teki?

– En mä sitä lukenut ole. Lehdestä vaan vähän kattonut ja torilla kuullut että tuotantotalo tulee Espoosta ja sitten loppuu teatteri tästä kaupungista.

– Espoosta?

– Sitä minäkin että Espoosta! Eihän niillä siellä ole edes kunnon keskustaa eikä identiteettiä! Toisin kuin meillä, mielensäpahoittamisen identiteetti!

Miten se Espoo tähän liittyy?

– En ole varma, mutta se on ilmeisesti kaiken pahan alku ja juuri. Hämeenlinnan Teatterin nimikin muutetaan kuulemma Espoon-Hämeenlinnan Teatteriksi ja siitä Gabrielista tulee sen johtaja ja näyttelijät ostetaan halvemmalla Puolasta, tekniikka Kiinasta ja puvut kirpparilta.

– Ei kai nyt sentään ulkomailta?

– Kyllä kun aina vaan säästetään ja ajatellaan vaan rahaa. Kakku on valmis ja se on huono kakku. Kyllä olis nyt peiliin kattomisen paikka. Tämä on skandaali!

– Mikä?

– No se, ettei sitä rahaa ole edes kaupungin omalle teatterille! Tosin eihän sitä rahaa ole edes mummoille eikä homekouluille. Ainoastaan johtajien mustiin mersuihin. Eikä kukaan tee asioille mitään.

– Mutta eikös siellä teatterissa ollut juuri yyteet ja lomautukset ja työntekijöillä paha olla että kai siellä jotain muutosta kaivataankin?

– En minä sellaisesta tiedä, mutta pitäisivät vaan vaikka sen talouden kunnossa ja tekisivät juttuja, joita ihmiset kävisivät katsomassa niin ei oltaisi tällaisessa tilanteessa. Eikä tarttisi teatteria lopettaa.

– Mutta jos meillä ei olisi teatteria niin mitä ne ihmiset tulisi tänne katsomaan?

– Parkkitaloja! Kuulin luotettavalta lähteeltä että meidän kaupungin ykkösmatkailustrategia ei ole enää kulttuuri vaan Parkkitalot.

Kirjoittaja on näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja, Hämeenlinna. Hän on myös Hämeenlinnan teatterin hallituksen jäsen.