Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Piilotettua vihaa vai viihtyisää kaupunkikuvaa?

Kuva: Hameenlinnan kaupunginmuseo
Kuva: Hameenlinnan kaupunginmuseo

Lueskelin Hesarissa keskiviikkona julkaistua mielenkiintoista artikkelia ”Vihamieliset kaupungit”. Juttu kertoi maailman metropoleissa yleistyvästä design-suuntauksesta, jolla estetään julkisten tilojen käyttöä erilaisilta ryhmiltä.

Vihatuimpia kansalaisia tuntuvat olevan skeittaajat ja kodittomat.

Puistonpenkkeihin laitetaan kaiteita tai nystyröitä makoilun esteeksi. Metron ilmanvaihtoaukkojen ritilät piikitetään, jotta koditon ei saa lämmintä nukkumapaikkaa. Portaat ja reunakiveykset nastoitetaan skeittauskelvottomiksi.

 

Keskustoista puhutaan kaupunkilaisten olohuoneina, mutta todellisuudessa kaikista ei pidetä. Vihaa ei voi sanoa suoraan, mutta se on kätevä piilottaa esineisiin.

Kysyttäessä valehdellaan, että vaikkapa käsinoja keskellä puistonpenkkiä on tarkoitettu liikuntaesteisen avuksi. Ikään kuin se vanha käyttöliittymä siellä penkin päässä ei enää toimisikaan.

Suomi on aika hyvä paikka elää. Täällä jopa kodittomien määrä on ainoana maana Euroopassa saatu laskusuuntaan. Kaupunkien keskustoissakaan ei vihamielistä suunnittelua juuri näe.

Mutta onko meidän kaupunkikuvamme silti viihtyisä?

 

Suomalainen keskiverto kerrostaloarkkitehtuuri on aika tylsää. Tehdään maksimimäärä neliöitä minimimäärällä rahaa. Julkisivullinen kunnianhimo näkyy ainoastaan suunnitteluvaiheen myyntikuvissa, ei sitten enää lopullisessa rakennuksessa.

Keski- ja Etelä-Euroopassa tavataan rakentaa uusvanhaan tyyliin. Uudetkin talot passataan vanhaan ympäristöön jopa suoraan matkimalla. Kaupunkikeskustat ovat kieltämättä yhtenäisempiä, mutta tietysti on vähän outoa, kun talosta ei erota millä vuosikymmenellä tai edes vuosisadalla se on pystytetty.

Meilläkin tällaista rakentamista on esitetty. Viimeisimpänä keskustelua on ollut tamperelaisen taloyhtiön suunnitelmista korvata 1970-luvun huonokuntoinen betonielementtitalo uusvanhalla talolla Tuomiokirkon lähistöllä.

Havainnekuvat lipsahtivat vahingossa liian aikaisin sosiaaliseen mediaan, ja argumentteja sataa puolesta ja vastaan.

 

Mikä ylipäätään on kaunista tai tyylikästä? Eurooppalaista vanhan matkimista pidetään mauttomana, mutta toki meilläkin on arkkitehtikunnassa ollut lukemattomia Alvar Aallon tai erilaisten ismien seuraajia. Kopioinnin kohde on vain lähempänä historiassa tai vallitsevassa muodissa.

Onneksi meillä on kuitenkin jollain lailla toimivaa rakennusvalvontaa. Haukuin kerran suomalaisia kaupunkeja rumiksi amerikkalaiselle tuttavalleni. Hän naurahti, että tule meille katsomaan, mikä on oikeasti rumaa.

 

Kirjoittaja on Hämeenlinnan kaupunginmuseon amanuenssi.

Päivän lehti

23.9.2020

Fingerpori

comic