fbpx
Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Politiikka-Suomi on riemukasta viihdettä ja kovaa asiaa

Kuva: Hameenlinnan kaupunginmuseo

Ruuhkavuosien keskellä puurtava pariskunta kaipaa iltaisin jotain viihdykettä. Joskus viihdyke on niin kiinnostavaa, että sohvalle nauliutuu vaikka pitäisi mennä nukkumaan.

Viime viikon maanantaina julkaistu Ylen Politiikka-Suomi osui johonkin hermoon. Siinä on onnistuttu saamaan politiikan raskassarjalaiset avautumaan ja paljastamaan pieni pilkahdus todellista sisintään.

Osa haastateltavista liikuttuu välillä kyynelten partaalle. Aivan mahtavaa! Suomen politiikassa tunteiden näyttäminen on perinteisesti ollut tabu.

Kymmenosainen dokumenttisarja oli pakko ahmia alle viikossa.

 

Tosi-tv:n sosiaalipornoa lähentelevän viihdearvon ohella sarja tarjoaa kovaa asiaa. Poliitikot ovat pääsääntöisesti kiinnostavia ja älykkäitä ihmisiä. Heillä on sanottavaa.

Politiikka-Suomi on mielenkiintoinen katsaus lähivuosikymmenten poliittiseen historiaan ja politiikan sisäpiirin toimintakulttuuriin. Aiheet vaihtelevat raflaavasta Voiko vitutukseen kuolla -tematiikasta 90-luvun Ikuiseen lamaan.

Aktivismille ja haastateltavien nuoruuden muisteluille annetaan runsaasti aikaa. Uskallan väittää, että moni nuori voisi tämän katsottuaan kokea yhteiskunnallisen herätyksen ja lähteä mukaan politiikkaan. Toki tehtävien vaativuus tulee konkreettisesti esiin.

 

Ylen Suomi-dokumenttien aiemmat aiheet ovat pyörineet musiikin (rock, iskelmä ja klassinen) sekä urheilun ympärillä. Yhteisenä nimittäjänä on kaikista sarjoista tuttu kertojaääni ja käsikirjoittaja Pekka Laine.

Muita Politiikka-Suomen käsikirjoittajia ovat J.P. Pulkkinen ja Olli Laine. Ohjaaja Antti Leino on ollut mukana kaikissa sarjoissa Klassista Suomea lukuun ottamatta.

Pekka Laine tunnetaan myös muusikkona. Politiikan ulkopuolinen tuore ote kumpuaa varmasti tekijöiden taustasta ja aiempien musiikkidokumenttien maailmasta.

Tausta näkyy myös musiikin mainiona käyttönä. Erityismaininta Saimaa-yhtyeen tunnusmusiikista, joka jäi korvamadon lailla päähän soimaan.

 

Kaikki teot ovat poliittisia. Vaikka ääneen mielipiteineen päästetään poliitikkoja kaikilta laidoilta, sarjassa myös piikitellään, vinoillaan ja otetaan kantaa. Keinoina ovat huumori, älykkäät leikkaukset ja epäsuorat vihjaukset.

Dokumentaristin ei tarvitse olla objektiivinen. Me kaikki olemme yhtä oikeutettuja ajamaan tärkeinä pitämiämme asioita.

Politiikka ei kuulu pelkästään poliitikoille.

 

Kirjoittaja on Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkeologi ja sivutoiminen kontrabasisti.

Menot