fbpx
Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Sota naapurissa toi mieleen Baltian venäläiset ja sen, että kohtalomme olisi voinut olla sama

Liettuan historia on monella tapaa kytköksissä Ukrainaan. Siksi kesälomamatka Vilnaan johdatti ajatukset Liettuan venäläistämistoimiin 1800-luvun lopulla, kirjoittaa arkeologi Antti Krapu.

Uskalsimme heinäkuussa matkustaa pitkästä aikaa oikein ulkomaille. Kovin kauas emme päätyneet, ihan vain tuohon viereen Vilnaan ja Jūrmalaan reilun viikon perhelomalle.

Tallinnasta ajaa Vilnaan taukoineen noin kahdeksan tuntia ja matkaa kertyy sellaiset 600 kilometriä. Enää ei tarvitsisi jatkaa Minskin kautta kuin 700 kilometriä lisää, niin oltaisiin jo Kiovassa. En olisi uskonut näkeväni päivää, että tuossa naapurissa on täysi sota käynnissä.

Vilnassa sota näkyi katukuvassa yllättävän paljon. Oli Ukrainan lippuja, paljon autoja Ukrainan rekisterikilvissä, Slava Ukraini -kukkaistutuksia ja muita tervehdyksiä itään. Vaikuttavin esimerkki oli ehkä valtava banderolli pilvenpiirtäjän seinustalla: ”PUTIN, THE HAGUE IS WAITING FOR YOU”.

Liettuan historia on kytköksissä monella tasolla Ukrainaan, joten ihmisten tunteet ymmärtää. Olipa suuret osat Ukrainaa aikoinaan keskiajan lopulla Liettuan hallussakin.

Liettuan suurruhtinaskunnan ja Puola-Liettuan unionin suuruuden päivät ovat kaukana takana. Moni muukin on alueella häärännyt, mutta suurin syy löytyy tietysti suurvallaksi kasvaneesta ja Venäjän yhdistäneestä Moskovan ruhtinaskunnasta.

Venäjä on siitä poikkeuksellinen eurooppalainen siirtomaavalta, että sen siirtomaat eivät sijainneet merten takana. Ranska ja Englanti menettivät omansa viimeistään 1960-luvulla, mutta Venäjä ei valloituksistaan ole juuri joutunut luopumaan.

Ja jos joskus on, niin se tunnutaan muistavan.

Liettuan venäläistämistoimet 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa muistuttavat monella tapaa Suomessa sortovuosiksi kutsuttua ajanjaksoa. Kunnolla vauhtiin päästiin kuitenkin vasta Josef-sedän johdolla Neuvostoliitossa.

Mieleenpainuvin lomaelämys oli miehityksen uhrien muistolle pyhitetty museo Vilnan keskustassa KGB:n entisessä päämajassa. Gestapokin ehti pitää rakennuksessa majaansa hetken aikaa 1940-luvulla, mutta pääroolissa julmuuksissa oli Neuvostoliiton sortokoneisto.

Baltian maiden asenne vanhoja siirtomaaisäntiä kohtaan on täynnä kipupisteitä. Meidän kohtalomme olisi voinut olla tismalleen sama.

Murhien ohella hurjinta on ajatella väestön ja vastustajien pakkosiirtoja Siperiaan. Tilalle asutettiin venäläisiä tai venäjänkielisiä ihmisiä eri osista Neuvostoliittoa.

Liettuassa päästiin vähällä. Venäjänkielisten osuus nykyväestöstä on Baltian pienin, noin viisi prosenttia, ja integrointi yhteiskuntaan on onnistunut parhaiten. Latviassa ja Virossa venäjää äidinkielenään puhuvia on yli neljäsosa kansasta.

Menot