Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Tähdet ja unelmat ovat samaa alkuainetta

saara.tiuraniemi@tammi.fi Kuva: Vilja Tamminen
saara.tiuraniemi@tammi.fi Kuva: Vilja Tamminen

Shakespeare kirjoitti Kesäyön unessa, eräässä kuuluisimmista näytelmistään, että meidät on tehty samasta aineesta kuin unelmamme.

Ajattelin tätä lausetta viime viikolla, kun uppouduin useaksi päiväksi lukemaan avaruusseikkailun käsikirjoitusta ja muistelemaan omia unelmiani lapsena. Haaveeni oli kasvaa astronautiksi ja kirjailijaksi. Lopputulos meni suunnilleen sinnepäin.

Luin tähdistä ja avaruudesta lapsena kaiken minkä sain irti kirjaston tietokirjaosastolta – ja kaunopuolen fiktioista löysin Carl Saganin Ensimmäisen yhteyden, John Christopherin Tripodien ajan, Burroughsin Mars-sarjan ja paljon muuta.

Seurasin jännittyneenä ja järkyttyneenä Challengerin epäonnista miehitettyä lentoa, joka ei kuitenkaan vähentänyt ihmiskunnan intoa avaruuden valloittamista kohtaan. Haaveet Marsin asuttamisesta ja maan ulkopuolisten sivilisaatioiden löytämisestä elävät yhtä vahvoina kuin uudet Star Wars -tarinat.

 

Meillä kaikilla on sisäsyntyinen tarve ymmärtää mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa – sekä löytää elämäämme kiintopisteet. Siinä missä Shakespearen mukaan olemme tehdyt unelmistamme, tähtitieteilijä ja astrofyysikko Carl Sagan kirjoitti, että meidät on tehty tähtiaineesta.

Olen varma, että tähdet ja unelmat ovat samaa alkuainetta.

Valtaosa unelmistamme liittyy kahteen asiaan: työhön ja rakkauteen. Kuten Marilyn Monroe sanoi: ”Työ ja rakkaus ovat ainoat todelliset asiat elämässä, eikä ole hyvä, jos toinen niistä puuttuu”.

”Avaruudessa ei puhuta kilometreistä vaan valovuosista”, kantautui korviini kahvilan naapuripöydästä samaan aikaan kun luin avaruusseikkailuani. Samalla viikolla kuulin tarinan, joka osoitti miten unelmat ja tähdet voivat löytyä myös lähempää kuin avaruudesta.

Jo sadan kilometrin mittainen matka junakiskoilla on riittävän pitkä muuttaakseen kaiken.

 

Matkustan päivittäin väliä Hämeenlinna–Helsinki niin sanottuna kiintiöpaikkalaisena ja tiedän miltä tuntuu, kun totutut paikat ruuhkaisessa aamujunassa yhtäkkiä vaihtuvat.

Eräs kanssamatkustajani kertoi, miten hän oli tutustunut tulevaan puolisoonsa junassa juuri tällaisena aamuna, väsyneenä ja ärtyneenä, etsiessään uutta paikkaa tungoksen keskeltä. Hän sattui istahtamaan uuteen seurueeseen, jonka keskustelut piristivät.

Erityisesti erään henkilön jutut ilahduttivat ja kaksikko ajautuikin sitten useamman matkan aikana juttelemaan keskenään. Eräänä päivänä keskustelu ajautui tuttavani päivittäin syömään matkaevääseen, omenaan:

– Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, hän perusteli päivittäistä evästään.

– Mutta ei tätä lääkäriä, kuului vastaus.

Ja siitä kaikki lähti.

Ei tarvitse matkustaa Marsiin saakka löytääkseen elämälleen tarkoituksen. Arkinen työmatka riittää.

Kirjoittaja on Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja, Hämeenlinna.

Päivän lehti

26.2.2020