Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Tehtävä – lukutaito!

Kuva: Vilja Tamminen
Kuva: Vilja Tamminen

”Mehän katsomme mallia teistä suomalaisista!” huudahti ruotsalainen kirjailija Martin Widmark, kun keskustelimme koulujärjestelmistämme.

Liitämme kansoihin ominaisuuksia samaan tapaan kuin yksilöihin. Mietimme miltä näytämme muiden silmissä, ja meillä voi olla erilaisia osaamisen alueita, joista meidät tunnetaan. Esimerkiksi Islanti näyttää pystyvän ihmeisiin niin talouskriiseistä selviytymisessä kuin jalkapallossa. Miksi me suomalaiset emme pystyisi vastaavaan?

Meillä kaikilla on vahvuuksia, jotka otollisessa ympäristössä kukoistavat. Kyse on itsetunnosta ja identiteetistä, joka voi koskea myös kansakuntaa. Viime vuosina on käynyt selväksi, että meillä on taito, joka herättää suurta kiinnostusta maailmalla, mutta josta meille on tullut itsestäänselvyys.

Kyse on lukutaidosta.

Suomi on lukemisessa ja oppimisessa maailman huippua, vaikka motivaatiossa olisi parannettavaa. Loistimme OECD-maiden lukutaidon tuloksia mittaavissa PISA-tutkimuksissa, mutta ryvimme pohjamudissa lukemisen motivaatiota mittaavassa osuudessa.

Ja senhän tietää mitä tapahtuu, kun motivaatio jotain asiaa kohtaan katoaa.

Kieli ja tarinat ovat avain kulttuuriin ja toisten ymmärtämiseen – mikä olisi siis parempi rakennusaine jonkin yhteisen ja merkityksellisen rakentamiselle? Laaja kansallinen lukutaito selittää miksi olemme pärjänneet viimeisimpien sadan vuoden ajan niin hyvin ja miksi elämme näin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Mietin tätä, kun olin kuuntelemassa keskustelua maailmanlaajuisen oppimisen kriisistä, joka keskittyi pitkälti Afrikan tilanteeseen ja työhön, jota alueella on nyt tehty.

Kouluja on rakennettu 15 viime vuoden aikana paljon, mutta niissä ei opita. Puolet Afrikan aikuisväestöstä ei osaa lukea yhtä lausetta edes viiden kouluvuoden jälkeen. Oppiminen on vaikeaa ilman lukutaitoa.

Syitä systeemiongelmaan on monia, ja osa niistä pohjaa vuosisatoja kestäneeseen siirtomaavaltojen aikaan, jolloin monien afrikkalaisten kansojen identiteetti ja itseluottamus hajosivat.

Ihmiskunnan kehtona tunnettu Etiopia muodostaa poikkeuksen, sillä siellä koulutukseen liittyvät toimenpiteet ovat tuottaneet tulosta. Etiopia on myös Afrikan valtioista ainoa, joka lyhyttä toisen maailmansodan aikaista miehitystä lukuun ottamatta säilytti itsenäisyytensä – ja samalla identiteettinsä – koko siirtomaavallan ajan.

Ajattelen Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Ajattelen, miten suomalaiset haluttiin 1800-luvulta lähtien opettaa lukemaan niin, että he myös ymmärtäisivät lukemansa. Ajattelen, miten kansakoulusta tuli meitä kaikkia yhdistävä tekijä. Ajattelen, mikä on identiteetin ja itseluottamuksen merkitys kansojen menestymiselle.

Voisiko meitä innostaa se, että olisimme yhdessä tekemässä jotain näkyvää, joka muuttaa maailmaa? Hallitsemme taidon, jolla voimme tehdä muille ja samalla itsellemme hyvää.

Lukutaito on Suomen tehtävä maailmalla. Se on luonnollinen, olemassa oleva ja uskottava vahvuus.

Kirjoittaja on Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja, Hämeenlinna.