Kolumnit

Kulttuurivieras-kolumni: Tunnen olevani Ukko Pesonen, joka yrittää pysyä kartalla lemmikkinsä mielenliikkeistä

Kuva: Vilja Tamminen
Kuva: Vilja Tamminen

Kulunut vuosi on vahvistanut käsitystäni siitä, että olen ihmisihminen. Aiemmin tapasin helposti parisataa ihmistä päivittäin, nyt vain muutaman. Ero on niin suuri, että sitä ei voi olla huomaamatta. Kaipaan ihmisiäni aivan hirvittävän paljon.

Kissamme on samaan aikaan sinnikkäästi päättänyt, että olen kissaihminen. Se punkee häntä pystyssä Teams-kokouksiin tai kiipeää suoraan syliini, kun olen kirjoittamassa sähköpostia. En ole varma mitä naapurimme ajattelevat, kun kiertelen teekuppi kädessä kissanhihnan jatkeena ympäriinsä talojen laidoilla liikuskellen ja avautuvien ulko-ovien luokse lemmikkimme perässä sännäten.

Kissa ei ole ainoastaan utelias, se on kaikkien aikojen suurin naapurikyttä. Minä tunnen olevani Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen -kirjojen Ukko Pesonen, joka yrittää pysyä jotenkin kartalla lemmikkinsä mielenliikkeistä ja tekemisistä.

Vuosi on ollut todellinen kissojen vuosi – kerrankin kaikki ovat mahdollisimman paljon kotona, rapsutuksia ja huomiota riittää. Sosiaalinen media täyttyy kissakuvista. Kissahifistelyn pisimmälle on vienyt pisimmälle graafikko Kasper Strömman, joka on aloittanut somessa poikkeuksellisen massiivisen haasteen.


”Vain kuva kissan kiipeilypuusta joka päivä, kahden vuoden ajan.”


Strömman postaa kuvan kissan kiipeilypuusta joka päivä, ilman selityksiä. Vain kuva kissan kiipeilypuusta joka päivä, kahden vuoden ajan. Projekti on tänään, kolumnin julkaisupäivänä, menossa numerossa 130/730. Tähän mennessä olen nähnyt kiipeilylinnoituksen lisäksi kuvia kaktuksen, koiran ja Pisan kaltevan tornin muotoisista kiipeilypuista, raapimistankkia tai Putinhahmoa unohtamatta.

Kunnon kissaihmiseksi ryhtyminen edellyttää aiheeseen perehtymistä. Mark Twain on sanonut, että jos kissan ja ihmisen voisi yhdistää, se tekisi ihmisestä paremman, mutta kissasta heikomman.

Stéphane Garnier kirjoitti Suomessakin juuri julkaistun Kira Poutasen suomentaman kirjan Elä kuin kissa, joka käsittelee sitä mitä kaikkea voisimme oppia kissojen elämästä. Kirjan ytimessä on stressittömämpi, itsenäisempi ja delegoitu elämä.

Koska todellinen esikuvani ja mentorini elää kotonani, laadin toimintalistan, joka perustuu empiirisiin havaintoihin.

Uusi kissamaisempi elämäni ei tule onnistumaan ilman seuraavia hyväksi havaittuja käytäntöjä: miellyttävien alustojen etsiminen nukkumiselle, kaikenlaiset majat ja laatikot, puhtaiden lakanoiden suosiminen, nopeat ja lyhyet ruokailut, puhdistautuminen, sylissä kehrääminen, sulkien kantaminen, pallopelit, leikkiminen, puihin kiipeäminen, varisparvelle uhittelu, oravien kyttääminen, tuomen lehdissä piehtaroiminen ja kompostin päällä hengailu.

Ihmispitoisemman elämän paluuta odotellessani elän siis kuin kissa. Saattaa olla, että jokin uusista tavoistani jää pysyvästi voimaan.

Kirjoittaja on Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja, Hämeenlinna.

Päivän lehti

27.11.2020

Fingerpori

comic