Kolumnit

Kulttuurivieras: Outsider-taide lähti mielisairaaloista ja päätyi gallerioihin

Terveisiä Tukholmasta!

Täällä on koolla tänä viikonloppuna melkoinen joukko eurooppalaista museoväkeä, taiteilijaa, asiantuntijaa, tutkijaa, galleristia sekä taidestudioiden edustajia, joita kaikkia yhdistää se, että työtä tehdään valtavirtataiteen ulkopuolella.

 

Asiantuntijatyössä on tärkeää antaa aikaa yhteiselle pohdinnalle, varsinkin kun alallamme on runsaasti ajassa muotoutuvia käsitteitä. Nyt onkin antoisaa käydä näitä keskusteluita European Outsider Association EOA:n vuotuisessa konferenssissa. Tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävä EOA on eurooppalainen outsider-taiteen parissa työskentelevien tahojen yhteistyöverkosto.

On ihan yleisesti tiedossa, että outsider-taiteen käsite on vaikeasti määriteltävä. Se on jatkuvassa neuvottelun tilassa, kuten kaikki muutkin aikalaistaidemuodot. Outsider-taiteella tarkoitetaan kuvataidetta, joka on tehty taidekentän ulkopuolella. Perinteisesti esimerkiksi taidekoulutuksen ja apurahajärjestelmien puute viittaavat ulkopuolisuuteen, ja taide syntyy usein omassa asuinympäristössä tai tuetussa taidetoiminnassa.

 

Outsider-taiteella on Euroopassa pitkä historia ja sen juuret ovat mielisairaaloiden potilaiden taiteessa, joita alettiin kerätä 1800-luvun loppupuolella ensin diagnostisiin tarkoituksiin.

Outsider-taiteen käsite on elänyt vuosien saatossa. Ensimmäistä kertaa se esiintyi Roger Cardinalin vuonna 1972 ilmestyneessä samannimisessä teoksessa käännöksenä Jean Dubuffetin kehittämälle ranskankieliselle termille Art Brut. Outsider-taiteen kentälle voidaan Suomessa katsoa kuuluvan ITE-taide, erityistaidetoiminta ja historiallinen potilastaide.

2000-luvulla uuden outsider-taiteen valtavirraksi alkoi muodostua erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden usein tuetuissa taidestudioissa tekemä taide, jota Suomessa kutsumme erityistaidetoiminnaksi. Erityistaidetoiminnan alaan kuuluu kehitysvammaisten, autismin kirjon henkilöiden sekä laaja-alaisia oppimishäiriöitä omaavien henkilöiden taidetoiminta.

Erityistaidetoiminnan käsite kuvaa toiminnan rakenteellista tasoa, jossa taide syntyy tuetussa ympäristössä. Itse taiteilijat tai taide eivät tarvitse erityis-liitettä.

 

Suomalaisilla toimijoilla on pitkät perinteet kansainväliseen yhteistyöhön, joka on elintärkeää alan kehittymisen kannalta. Meillä on paljon opittavaa ja ihan yhtä paljon annettavaa kansainväliseen keskusteluun ja käytäntöihin.

Myös erityistä tukea tarvitsevilla taiteilijoilla on oikeus kansainväliseen yhteistyöhön. Meillä on jo joukko kiinnostavia kansainvälisen tason taiteilijoita. Esimerkiksi mänttäläisen, Kettukin vuoden taiteilijaksi vuonna 2016 valitun Pasi Soukkalan teoksia on parhaillaan esillä erittäin korkeatasoisessa näyttelyssä Saksassa. Eurooppalainen taso onkin ihan huikea ja sinne yltääkseen tarvitaan tuettua taidestudiotoimintaa ja volyymien lisäämistä Suomessa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Kirjoittaja on Kettukin toiminnanjohtaja, Hämeenlinna.