Kolumnit

Kulttuurivieras: Satsaus kulttuuriin tuottaa aina jotain

Kuva: -
Kuva: -

Kulttuurin määrärahoja on viime vuosina jatkuvasti vähennetty. Nykyhallitus tosin on lupaillut määrärahojen nostoa prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Prosenttitaideperiaate on herättänyt Hämeenlinnassakin hämmästystä ja jopa pelkoa siitä, että rahat ovat suoraan pois vanhuksilta, lapsilta ja sairailta. Vastakkainasettelulta ei ole vältytty, ja jatkossakin taiteilijat ja muut kulttuurialan toimijat joutuvat perustelemaan omaa olemassaoloaan ja merkitystään ympäröivälle yhteisölle.

Ja kuitenkin tiedämme, mitä kaikkea satsaus kulttuuriin itse asiassa tuottaa.

 

Taide aktivoi, parantaa, herättää uusia ajatuksia ja joskus sen avulla voi löytää itsestään jotain sellaista, josta ei ole ollut tietoinen. Erilaiset taideterapiamuodot ja niiden tulokset toimivat todisteena taiteen parantavasta voimasta, mutta lähes jokainen meistä on itsekin kokenut taiteen vaikutuksen omassa elämässään.

Taide on hyväksi stressaantuneille työssäkäyville sen rentouttavan ja aivoja aktivoivan vaikutuksen takia, mutta samasta syystä myös muiden kuin työssäkäyvien tai hyvin toimeentulevien tulisi olla kulttuurin kanssa tekemisissä niin tekijöinä kuin kokijoina. Myös niiden vanhusten, lasten ja sairaiden.

Kulttuuri ja taide eivät ole van eliitin etuoikeus vaan niiden tulisi kuulua kaikille: toimiva yhteiskunta satsaa kulttuuriin.

 

Kaupunkien taide- ja kulttuuriprojekteihin osoittamat määrärahat ovat kokonaisbudjeteissa mitättömiä, mutta niiden saavutetut hyödyt ovat lukuisat, osa helpommin ja osa vaikeammin mitattavissa.

Hämeenlinnan kaupunki julkisti tällä viikolla tiedon kauppakeskus Linnaan suunniteltavasta kolmivaiheisesta taideprojektista, jolla tavoitellaan valtakunnallista näkyvyyttä ja keskustan vetovoiman lisäämistä. Uutinen ei herättänyt suurta myllerrystä tai keskustelua puolesta tai vastaan, mutta taiteen tekijänä minua pisti silmään hankkeen tavoitteet.

Olen iloinen siitä, että kulttuuri nostetaan päättäjien toimesta vetovoimatekijäksi. Olisi kuitenkin tärkeä muistaa, että taidetta ei koskaan voi tehdä vain euronkuvat silmissä, eikä taide palvele koskaan vain yhtä tarkoitusta. Toimiipa taidehanke vetovoimatekijänä tai ei, se tuottaa yhtä monia merkityksiä kuin on ihmisiä, joita se koskettaa.

Taiteeseen sijoitettujen rahojen ei tarvitse pelätä koskaan menevän hukkaan, toisin kuin esimerkiksi vetovoimatekijänä esitetyn toriparkin kohdalla.

 

Tunnettuvuuden lisääminen ja matkailijoiden houkuttelu eivät ole huonoja tavoitteita, mutta kenties voisimme kokeilla ja toteuttaa myös hankkeita, jotka palvelevat ihan vain meitä hämeenlinnalaisia. Uutena asuinalueena esimerkiksi Engelinranta olisi oivallinen paikka rakentaa vaikka Suomen suurin leikkipuisto, jossa erilaisia taideteoksia olisi ihailtavissa, kosketeltavissa ja kiipeiltävissä.

Ideariihi pystyyn, ja Engelinrantaa valtaamaan.

Kirjoittaja on näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja, Hämeenlinna.