Kolumnit

Kulttuurivieras: Suurin tarina on se, joka synnyttää kansan

Miten islantilaiset onnistuvat kertomaan itsestään niin positiivisen tarinan ulkomaailmaan, ihmettelee kustantaja Saara Tiuraniemi kolumnissaan ja löytää myös selityksen.
Kuva: Vilja Tamminen
Kuva: Vilja Tamminen

Sanotaan, että islantilainen voi nimetä vain kaksi puulajia: joulupuun ja sen toisen puun. Kävin itse juuri saarivaltiossa todistamassa tämän ja sen, että Mauno Koivisto oli istuttanut sinne yhden uuden puun tasan 30 vuotta aikaisemmin 1.9.1991.

Islantilaisista sanotaan paljon asioita, ja erityisen lahjakkaita he ovat kertomaan itsestään esimerkiksi jalkapallon pienenä suurena maana tai talouskasvun pienenä jättiläisenä.

Tunnetuin on tietysti saaga kansakunnan synnystä, jossa muinaisnorjaa puhuvat viikinkien jälkeläiset matkustivat saarelle Skotlannin kautta ja kirjasivat sukupuunsa alusta asti ylös. Muistiinpanojen ansiosta nykyasukit pystyvät palauttamaan sukujuurensa Islannin asutuksen alkuhämäristä.

Matkustin pitkästä aikaa toiseen maahan: osallistuin Reykjavikin kansainväliseen kirjallisuusfestivaaliin kustantajavieraana. Tuntui luontevalta, että se oli juuri Islanti – maa, joka tunnetaan tarinoistaan ja siitä, että heillä on väkilukuun suhteutettuna eniten kirjallisuuden Nobelin voittajia: yksi, Halldór Laxness.

Vierailimme Laxnessin alkuperäisasuisessa kodissa, jossa kirjailijan työhuone oli säilönyt työtavat. Halldór työskenteli seisten ikkunan äärellä ja katseli tuulisille rinteille käsin kirjoittaessaan. Hänen vierellään istui puoliso Auður, joka saman tien naputteli kirjoituskoneella puhtaaksi käsinkirjoitetut liuskat.

Me suomalaiset tiedämme mikä merkitys on tarinoilla ja kansalliseepoksella yhteisen maailmankuvan ja kansakunnan syntymiselle. Itse päädyin lukiolaisena sattumalta lukemaan Snorri Sturlusonin 1200-luvulla kirjoittamat saagat ennen Kalevalaa. Matkan aikana kävi moneen kertaan selväksi, mikä valtava arvo saagoilla islantilaisille on ollut: saagat antavat itseluottamusta kansalle ja kirjailijoille, tiivisti Islannin presidentin puoliso Eliza Reid keskustelussa.

”Islantilaiset ovat älykkäin kansa maapallolla, sillä he löysivät Amerikan, mutta eivät kertoneet siitä kenellekään”, kirjoitti Oscar Wilde, enkä ole varma, tiedostiko hän minkä äärellä oli. Islanti sijaitsee maantieteellisesti Euraasian laatan ja Pohjois-Amerikan laatan välissä, juuri siinä kohdassa missä Atlantti levenee laattojen erkaantuessa. Maan toinen jalka on Amerikassa ja toinen jalka Euroopassa koko ajan.

Olen usein miettinyt, miten islantilaiset onnistuvat kertomaan itsestään niin vahvan ja positiivisen tarinan ulkomaailmaan. En mieti enää.

Viikkoja matkani jälkeen saan iloisia viestejä islantilaisilta, joiden kanssa olen jutellut hetkisen: istuessani bussissa vartin tai ihmetellessäni tulivuoren uudelleen aktivoitumista öisellä kadulla. Tätä kirjoittaessanikin saan uuden viestin, jossa lukee: ”Etsin taskustani sytkäriä eilen illalla, mutta löysin sen sijaan käyntikorttisi; tapasimme Reykjavikin Lit -festivaalin viimeisinä tunteina. Toivottavasti sinulla oli hyvä reissu!”

Kirjoittaja on Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja, Hämeenlinna.

Menot