fbpx
Kolumnit

Kun isäni kuoli, sain yhden halauksen – Kulunut kaksi vuotta on etäännyttänyt ihmiset toisistaan niin, että vauvatkaan eivät enää hymyile kuin ennen

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Isäni kuoli yllättäen viime keväänä. Sattumoisin viimeistelin samalla viikolla isoa juttupakettia, jossa lukijat kertoivat millaista oli menettää läheinen epidemia-aikana. Yhtäkkiä kaikki kertomukset konkretisoituivat: ihmiset esittelivät surunvalittelunsa turvavälin päästä ja maskien takaa, siunaustilaisuus junailtiin niin, että vain lähimmät olivat paikalla ja muistotilaisuus lykättiin odottamaan rauhallisempia aikoja ja väljempiä rajoituksia. Muistan yhä sen ainoan osanottohalauksen, jonka sain...

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaamalla pääset lukemaan kaikki Hämeen Sanomien jutut.

Menot