Kolumnit

Kielikolumni: Kuolemasta puhumisen vaikeus

Marraskuu tuntuu tuovan mukanaan harmaita päiviä ja tavallista synkempiä mietteitä. Eikä ihme: pidetäänhän sitä kuoleman kuukautena.

Marras-sanan taustalla on indoeurooppalaisen kantakielen martas, johon kytkeytyvät myös latinan mors- ja ranskan mort. Molemmat merkitsevät kuolemaa.

Tuonela on hahmotettavissa rauhan tyyssijaksi, lehdoksi hienoine hietakehtoineen. Silti vääjäämätön kuolema, jopa sen pohdinta, tuottanee yleensä ahdistusta. Siksi siitä on puhuttu kaunistellen pois nukkumisena, lepoon pääsemisenä. Vaikka otetaan askel tuntemattomaan, muutetaan toki taivaalliseen kotiin. Kiinassa lähtö kuvataan yksityiskohtaisesti: edesmennyt ajaa keijukaisvaununsa pitkälle matkalle.

Mielipahan liennytykseen saatetaan etsiä apua hieman yllättävästäkin suunnasta, huumorista. On mahdollista todeta jonkun kuolla kupsahtaneen tai ruvenneen hiekansyöjäksi.

Vainaja on luopunut jostain, mitä tarvitaan päivittäisessä työnteossa tai muissa toimissa: hän on heittänyt veivinsä tai viskannut lusikkansa nurkkaan. Muuttaminen aiemmin asutuilta sijoilta kirjataan: siirrytään autuaammille metsästysmaille tai vaihdetaan hiippakuntaa. Entinen syrjäytyy monin tavoin: kuollut on liittynyt suorakinttuisten joukkoon, korvannut entisen sukunimensä Nurmisella.

Samantapainen kahtalaisuus on havaittavissa useissa kielissä. Saksassa mainitaan yhtäältä elämänvalon sammuminen, pääseminen Abrahamin syliin, toisaalta voidaan vuokrata huone matohotellista tai nähdään alhaalta päin, miten päivänkakkarat kasvavat.

Englannissa vastaavasti kohdataan loppu, kuljetaan kohti viimeistä lepopaikkaa tai käännetään varpaat ylös, ostetaan farmi. Virossa suunnataan ikuiseen kotiin eikä kuulla enää käkeä, mutta heitetään vieteri pois tai vedetään puupalttoo päälle. 

”Benjamin Franklinin kerrotaan lausuneen seuraavasti: Tässä maailmassa ei mikään ole varmaa, paitsi kuolema ja verot”.

Kuolema on tallentunut sananparsiinkin: ”Ei oo muuhun pakko, ku kuolemaan”. Taajaan on viljelty esimerkiksi tokaisua ”Jos ei viina, terva ja sauna auta, tauti on kuolemaksi”.

Myös lukuisia sitaatteja on löydettävissä. Benjamin Franklinin kerrotaan lausuneen seuraavasti: ”Tässä maailmassa ei mikään ole varmaa, paitsi kuolema ja verot”.

Winston Churchill avaa toisenlaisen näkökulman: ”On olemassa kolmenlaisia ihmisiä: niitä, jotka tappavat itsensä joko huolehtimalla tai raatamalla liikaa tai jotka pitkästyvät kuoliaaksi”.

Norman Mailerin mielestä kuoleminen ei voi olla kovin vaikeaa, koska tähän mennessä kaikki ovat onnistuneet suoriutumaan siitä ongelmitta.

Marraskuun loppu on jo kuitenkin lähellä. Jouluvalot keinotekoisuudestaan huolimatta piristävät itse kutakin. Päiväkin alkaa pidetä. Ajatuksissa käyneen kuoleman tilalle saattaa astua luontevasti vastakkainen aihe: syntymä.

Kirjoittaja on kielenkäytön tutkija.

Asiasanat