fbpx
Kolumnit

Kuuluuko kaupungin rahoja käyttää työttömän stailaamiseen?

Onko kenenkään muun kuin henkilön itsensä asia vastata edustavasta ulkoasusta osana työnhakuprosessia, Juho Peltoniemi kysyy kolumnissaan.
Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Hämeenlinna on mukana työllisyyden kuntakokeilussa, jossa pitkäaikaistyöttömien, nuorten ja maahanmuuttajien työllisyyspalvelut on siirretty te-toimistoilta kunnan vastuulle.

Hämeenlinnassa palveluita on samalla mullistettu entistä yksilöllisemmällä tarjonnalla. Työtön voi saada varsinaiseen työllistymiseen tähtäävän avun lisäksi arjen perustaitoihin liittyviä palveluja kuten siivous- ja velkaneuvontaa, henkisen hyvinvoinnin valmennusta ja stailauspalvelua.

 

Dynaamisiksi pienhankinnoiksi nimettyjä palveluja on ostettu paikallisilta yrityksiltä tähän mennessä noin 340 000 eurolla. Yksittäinen osto on ollut keskimäärin 1 140 euroa.

Näin työllisyysrahoilla on tuettu paikallisia yrittäjiä, mikä on tietysti vain järkevää, sillä palveluhankinnat on rahoitettu Euroopan sosiaalirahaston (ESR) varoista. Reilulla tonnilla ostaa siivousta yli viikon työtunnit. Stailauspalvelua saa oletettavasti sen verran, että renttuisenkin lookin kuosittaa työnhakukuntoon.

Tammikuun lopussa ESR-rahoitus päättyy, ja tämän jälkeen ainakin osaa palveluista jatketaan kaupungin omalla rahoituksella. Paikallisten yritysten tukeminen on kannatettavaa, mutta kaupungin taloustilanteessa ei liene säädytöntä pohtia, missä määrin verovaroja tulee käyttää yksityisten ihmisten stailaamiseen tai kodin siivoamisen opettamiseen.

 

Tavoite on toki hyvä: autetaan työtöntä kaikin keinoin, jotta hänestä saadaan tuottava kansalainen ja täysitehoinen työntekijä. Syrjäytyneen ja turvaverkon läpi luisuneen ihmisen sparraaminen takaisin työmarkkinoille vasta työllistävä urakka onkin.

Joku voisi silti rinnastaa verovaroin rahoitettavien stailauspalvelujen ostamisen erään syytteeseen päätyneen VTV:n korkean virkamiehen ehostukseen, ja pohtia, miksi on kenenkään muun kuin henkilön itsensä asia vastata edustavasta ulkoasusta osana työnhakuprosessia.

 

Ennen lisäpalveluja olisi vähintään kohtuullista velvoittaa työnhakija osallistumaan aktiiviseen, mielellään oma-aloitteiseen työnhakuun ja varsinaisiin työvoimakoulutuksiin. Kaikkiin niistä ei ole saatu yhtäkään hakijaa.

Työllistämispyrkimyksistä ei pidä tulla yrityksille julkisin varoin asiakkaita tuottavaa rahansiirtoautomaattia.

Menot