Kolumnit

Pakina: Kyllä työnteko aina lomaolot voittaa

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Jos työelämä sopeutuu minuun, niin kyllä minäkin taas työelämään.

Kiitos kysymästä, loma meni oikein hyvin. Tulihan sitä oikein aukeaman yli levitetyssä syntymäpäivähaastattelussa mainostettua (HäSa 16.6.), kun erehdyin vastaamaan Lappajärvellä puhelimeeni. Toimittajien ei pitäisi ikinä haastatella toimittajia, vaan oikeita ihmisiä.

Pariviikkoinen matka Suomen ja Norjan Lapissa oli avartava, muutenkin kuin kukkaroa. Suomen puolella Saariselältä pohjoiseen oli joltisenkin tyhjää, ei juuri ketään missään. Tenossa en uinut, enkä Jäämeressä.

Kotimaanmatkailusta vaahdotaan kovasti, mutta suureksi ilokseni Lapissa sai jälleen kerran olla täysin rauhassa, jopa hyttysiltä.

Yöpymispaikat järjestyivät lähes kokonaan ilman ihmiskontakteja. Tuntureilla ja kuruissa oli lunta sopivasti juuri persmäeksi asti. Enempää aktiviteetteja en kaivannut. Autius on usein ihmiselle ihan parasta.

Paluumatkalla Hetassa ihanan rähjäisen matkamuistomyymälän puodinpitäjä heräsi takahuoneesta päiväuniltaan, en nyt sano, että krapuloissaan, mutta heräsipä kuitenkin. Palvelu oli aidointa Lappia.

Piti taas ajaa autolla yli 3 200 kilometriä tajutakseni, että työ voittaa sittenkin mennen tullen lomaolot.

Yritän varmaankin osin tässä myös tolkuttaa itselleni, miksi on niin erinomaisen kivaa, että on työpaikka, jonne palata. Ylellisyyttä ei ole tarjolla läheskään kaikille.

Olen jo hyvin pitkään yrittänyt tehdä lomani aikana jotakin konttorirotan könötyksestä täysin poikkeavaa, olenpa joskus haaveillut hakeutuvani raksalle aputyövoimaksikin. Enää ei ehkä kroppa kestäisi.

Maalaushommat ovat hyvinkin tuttuja, ja varsinkin peltikattoja maalatessa on sopivasti irti maan pinnasta ja on hengenpitimiksi pakko keskittyä olennaiseen.

Tällä kertaa lomallani paneuduin hyvinkin syvällisiin asioihin erään autotallin anturaa kivikkoon kaivaessani ja kevytsoraharkkoja passaillessani.

Lopputulos oli käsi paketissa ja keho mustelmilla. Amatöörin ei pitäisi ottaa ikinä käteensä nykyaikaista akkuporakonetta ja kääntää sen tehoja täysille ennen ruuvaamista. Siinä menee kierteelle ranteesta eteenpäin ja varvasniveliä myöten.

Lupaan ainakin ensi kesään asti pysyä taas lestissäni. Lomassa on muuten ehdottomasti parasta sen viipyilevä odotus.

Asiasanat

Menot