Kolumnit

Lähihistoria hiipuu bittien taivaaseen – käsillä ovat viimeiset hetket sähköisten muistojen pelastamiseksi

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Ensin 80- ja 90-lukujen levykkeet menivät lukukelvottomiksi, sitten 2000-luvun alussa poltetut halvat cd- ja dvd-levyt alkoivat itsekseen tummua käyttökelvottomiksi, vanha kovalevy ei enää pyörähdä käyntiin ja nyt videokasetitkin ropisuttavat jo magneettipintansa tomuna nauhurin sisälle.

Olen viime vuosina yrittänyt pelastaa sen, mitä vanhoista tallennusvälineistäni on pelastettavissa. Kyse ei ole enempää eikä vähempää kuin omasta henkilökohtaisesta historiastani. Teksteistä, kuvista, videoista ja peleistä.

Todennäköisesti meistä lähes jokainen kärsii ehkä tietämättäänkin näistä samoista ongelmista. Käsillä alkavat ovat viimeiset hetket tehdä asialle jotain.

Mikään ei ole ikuista ja erityisen hyvin tämä sanonta pätee ihmisen keksimiin tiedontallennusvälineisiin. Oikea hetki kaiken tärkeän sähköisen ja digitaalisen tiedon järjestelmällisen säilömisen aloittamiseksi olisikin ollut jo muutama vuosikymmen sitten.

Kotikäyttäjät eivät ole yksin ongelman kanssa, sillä myös yrityksiltä ja yhteisöiltä on hukkumassa isoja määriä vanhaa mutta mahdollisesti hyödyllistä dataa lopullisesti.

Vimeksi tällä viikolla Mikrobitti-lehden sivuilla peräänkuulutettiin levykkeitä Nokian valmistamaan Mikko-tietokoneeseen. Näitä 1970-luvulla muun muassa pankkien käyttöön valmistettuja suomalaisia tietokoneita on onnituttu pelastamaan romutukselta, mutta laitteita ei saada enää käyntiin käynnistyslevykkeiden puuttuessa.

Kasettilamerit-digiarkeologiaryhmä on viime vuosina pelastanut suomalaisten digihistoriaa vanhoilta levyiltä ja kaseteilta. Kaikkeen nämä vapaaehtoisetkaan eivät ehdi ja kello tikittää, sillä vanhat tallennusvälineet hapertuvat koko ajan ja niiden lukemiseen tarvittavat laitteet alkavat käydä harvinaisiksi.

Vaikka bitit ja niiden tallennusvälineet ovatkin katoavaisia, on niillä yksi hyvä puoli paperiin verrattuna: niistä voidaan ottaa lähes ilmaiseksi rajaton määrä kopioita. Ne vain pitäisi osata säilöä useampaankin varmaan paikkaan, mutta miten?

Onko vuonna 2050 missään enää tietokonetta, johon kovalevyn saa kiinni? Kestääkö usb-tikku säilytystä vuosikymmenien ajan? Onko nykyisiä pilvipalveluita Dropboxia tai Google Drivea enää olemassa silloin? Kukaan ei tiedä.

Työ kaiken säilömiseksi ei lopu koskaan.