Kolumnit

Kun osa läksyistä jätetään ekaluokkalaisen vapaaehtoisuuden varaan, mennään metsään niin että heilahtaa

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Ekaluokkalaisen vanhempi kertoi äimistyneensä lapsensa läksypolitiikkaa.

Uuden opetussuunnitelman innostama opettaja ei annakaan lapselle perinteisessä mielessä läksyjä, vaan jättää jotain muodikkaasti myös lapsen oman harkinnan varaan.

Matematiikassa esimerkiksi lapsi voi minimimäärän päälle valita mieluisan määrän lisätehtäviä. Jos matematiikan lisätehtävät eivät innosta, voi toisinaan valita vaikkapa kirjoitustehtävän tilalle.

 

Uutta opetussuunnitelmaa on ruoskittu julkisuudessa milloin mistäkin syystä, muun muassa lapsen itseohjautuvuuden korostamisesta sekä siitä, että se jättää runsaasti tilaa opettajien tulkinnoille.

Arvostelijoihin on lukeutunut muun muassa Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen, joka on muistuttanut, että itseohjautumisen edellyttäminen koko ikäluokalta on väärin. Professorin mukaan ne lapset ovat hukassa, jotka eivät ole siihen valmiita.

Samoilla linjoilla on ollut myös kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä. Hänen mukaansa itsenäisyyden ja oma-aloitteisuuden pyrkimyksessä on menty överiksi, ja oppilaille annetaan enemmän vastuuta kuin he pystyvät kantamaan.

 

Ekaluokkaiset ovat toki yksilöitä, mutta suurinta osaa taitaa vielä toimissaan ohjata yksinkertainen periaate: toisinaan huvittaa ja toisinaan taas ei.

Oppimisen näkökulmasta kaikkein hankalimmassa asemassa ovat tässä mielessä tietenkin ne, joita huvittaa vain harvoin tai ei juuri koskaan.

Vaikeuskerrointa lisää, jos vieläpä vanhemmat ovat sitä sorttia, ettei siitä huvittamisesta niin tehdä numeroa.

Isompi ongelma on kumminkin se, jos jo koulu-uran alkumetreiltä lähtien opitaan, että epämiellyttäviksi koetuista asioista voi halutessaan selvitä aina helpointa tietä.

Suotavaa olisi, että koulu muiden jalojen päämääriensä lisäksi myös jatkossa opettaisi lapset uskomaan, että pitkäjänteisesti töitä tekemällä on mahdollista saavuttaa asioita.

Nostan hattua sille esiteinille, joka vuosien alisuorittamisen jälkeen motivoi itsensä tekemään menetettyjen vuosien edestä ekstraa koulutuspaikkakilpailussa pärjätäkseen.