Kolumnit mari.pulkkinen@jalkijaa.fi

Ajastinkolumni: Lapset tekevät äärettömän onnelliseksi

Tuoreen tutkimustuloksen mukaan useampi kuin joka toinen suomalaisvanhempi kokee uupumusta ja väsymystä siinä määrin, että ei toivo perheensä lapsiluvun kasvavan.

Tieto on peräisin vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijöitä tarkastelevasta tutkimuksesta, jota tehdään Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella.

Vaikeasta refluksista pikkulapsi-ikäisinä kärsineiden lasten vanhempana on helppo yhtyä tutkimuksen vahvistamaan itsestäänselvyyteen: uupumuksen taustalla on usein riittämätön uni. Muistan kyllä vuodet, jolloin unelmissa siinsi perhekoon kasvattamisen sijaan edes tunnin katkeamaton yöuni.

 

Alhaisesta syntyvyydestä kannetaan huolta muun muassa heikentyvän huoltosuhteen vuoksi. Aiheellisesti.

Vieläkin ajankohtaisempi ongelma vanhempien väsymys on kuitenkin siksi, että se vaikuttaa jo olemassa oleviin lapsiin ja perheisiin.

Uupumus rikkoo parisuhteita ja perheitä, joissa asiat voisivat muutoin olla riittävän hyvin. Tämä taas lisää yksinhuoltajuutta, joka tutkimuksenkin mukaan altistaa väsymykselle entisestään.

 

Entä millainen ylipäätään on lapsuus ilmapiirissä, jossa perheen nähdään vievän voimia eikä antavan niitä?

Jokin aika sitten otsikoissa esiintyi taajaan termi prismaperhe. Se kytkeytyi keskusteluun, jossa nykynuorison ounasteltiin karttavan tuikitavallista ydinperhe-elämää, jossa arki-illat kuluvat jättimarketin jauhelihalaareja tonkiessa.

Tämän kielteisen mielikuvan arvellaan heijastuvan tulevaisuuden perhekokoihin ja -malleihin. Väsyneiden vanhempien lapsille vapaaehtoinen lapsettomuus voikin olla luonteva valinta. Ainakin sillä turvataan se, että uupumuksen kierre katkeaa.

Mutta muistiko kukaan mainita, että loskaisena tiistai-iltana ostoskärryissä nälkäänsä kiljuvat ja kaupan käytävillä kieriskelevät nuhanenät ovat vanhemmilleen arvokkainta ikinä? Että vaikeuksien ja kärsimyksen äärelläkään lapset eivät ole epämieluisa taakka vaan juuri se ainoa asia, jonka vuoksi ja voimalla niin uneton, rahaton kuin rikkinäinen kampeaa uuteen aamuun.

 

Inhimillisistä vaikeuksista on aina tärkeää puhua. Ne ja niiden syyt pitää tehdä näkyviksi, jotta epäkohtia voidaan korjata.

Yhtä tarpeellista olisi pitää esillä lasten ja vanhemmuuden ihanuutta, siitä huolimatta, ettei kaikkien tarvitse haluta eivätkä kaikki halustaan huolimatta saa lapsia.

Veikkaan että väsyneimmistäkin vanhemmista murskaava enemmistö nimeäisi lapset epäröimättä elämänsä tärkeimmäksi ja arvokkaimmaksi asiaksi. Tästä pitäisi puhua enemmän – samalla kun vaikeuksissa olevia autetaan ja tuetaan kaikin voimin.

Media on mielikuvien ja käsitysten luomisessa todellisuuttakin vahvempi vaikuttaja.

Minkälaiselta lapsiperhe-elämä näyttäisi ja tutuisi, jos otsikot riittävän usein muistuttaisivat siitä, että väsyneetkin vanhemmat ovat järjettömän onnellisia lapsistaan?

Kirjoittaja on humanisti, yksinyrittäjä ja perheenäiti Hämeenlinnasta.

 

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930