Kolumnit

Lapsista ei enää saa puhuakaan kuin vitseinä

Syntyvyys on laskenut ennätyksellisen alas Suomessa. Vaikka elinikä kasvaa kaiken aikaa, suomalaisia kuolee kuukausittain noin 500 enemmän kuin syntyy uusia suomalaisia.

Olemme tienneet ja tiedämme tarkasti, mihin kurjuuteen yhtälö johtaa. Eläke- ja hoitomenot kasvavat rakettimaisesti, mutta yhteiskunnan verotulot ja työntekijöiden ansiot polkevat paikallaan.

Jos yhteiskunta ei elä, se kuolee.

Keskustelu asiasta on vaikeaa, sillä sen ympärille ladataan tunnetta ja politiikkaa. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne yritti keskustella asiasta ehdottamalla ”synnytystalkoita”. Hän sai kimppuunsa välittömästi puolueen johtopaikkoja kärkkyvät naiset. Kansanedustaja Sanna Marinin mielestä Rinne syyllistää naiset.

Sanna Marin ja hänen kaltaistensa mielestä miehet eivät nähtävästi saa lainkaan puhua tällaisista asioista. Lapset, synnytys ja perhe kuuluvat naisten piiriin. Niinhän se on lakiinkin kirjoitettu.

Suomalaiset eivät muodosta lisääntymiskykyisiä pareja. Suuri joukko nuoria miehiä jätetään yhteiskunnan ulkopuolelle. Näyttää vahvasti siltä, että matkustelu, some-hörhöily ja oma napa ovat nyt yhteiskunnassa arvostetumpia kuin lapset.

Keskustelu aiheesta on suorastaan epätoivoista. Lännen Media kirjoitti (Hämeen Sanomat 1.5. 2018) laajan artikkelin nuorten miesten syrjäytymisestä ja lapsettomuudesta. Nuorten miesten ja synnytyksen asiantuntijana oli Kaari Utrio, 76, joka on kirjoittanut Eevan tyttäret -kirjan.

Synnyttämisestä ja pidättymisestä on keskusteltu ristiriitaisesti ennenkin. 1980-luvun alussa joukko naisia antoi julistuksen synnytyslakosta. He eivät halunneet synnyttää maahan, joka käyttää ydinvoimaa sähkön tuottamiseen.

Teekkarit innostuivat heti synnytyslakosta. Omalla julkilausumallaan he julistivat tukilakon. Sen piirissä olivat julistuksen allekirjoittaneet naiset.

Väestökadosta keskustelu jää vitsin tasolle.

Tarina kertoo miehestä, jonka vaimo ilmoitti aloittaneensa synnytyslakon. Vaimo kieltäytyi puolisonsa kanssa kaikesta ”lakonalaiseen” työhön viittaavastakin.

Eräänä päivänä mies tuli kotiin ja löysi makuuhuoneen kaapista alastoman miehen. Hän kysyi, kuka mies on.

– Lakkovahti, kuului selitys.

Vanhemmat ovat myös polkeneet tietä nuorille. Nuoret saavat perinnöksi heiltä korviaan myöten velkaantuneen julkisen talouden, kestävyysvajeen, ”eläkepommin” ja rintamamiestalon Pihtiputaalta. Talo on myytävä eurolla, jotta siitä ei tarvitse maksaa kiinteistöveroa.

”Viimeistä päivää” eläminen selittää osin, miksi nuoretkaan eivät huolehdi jälkikasvusta. He eivät ymmärrä, että samalla menettävät eläkkeidensä maksajat, veronmaksajat ja hoitajansa.