Kolumnit

Lehden tai netin selaaminen on pinnallista, kuin pornografiaa – Radiouutinen pakottaa keskittymään

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Rakastan radiouutisia. Kuuntelen niitä erityisen mielelläni autossa matkalla jossakin tai tulossa jonnekin.

Kiitos Yle, kun kaikkia kansallisen puheradion asiaohjelmia ei ole lopetettu. Kansa kaipaa tietoisuutensa kivijalkoja.

Tässä ajassa tarvitaan vastaisku kaikkialta päälle tunkevalle visuaalisuudelle, josta ei tule kuin pää kipeäksi.

Kuulen edelleen paperin hienoisen kahahduksen, kun sähke vaihtuu uuteen, vaikka digaika tuli jo radioonkin. Itse kyllä lukisin paperista.

Usein jään perillä istumaan hetkeksi autoon vain kuullakseni, mitä Jorma Lehdolla tai Markku Lehtimäellä on vielä kerrottavanaan. Radiouutisia ei voi jättää kesken.

Muita maailmankuvani muokkaajia ovat olleet paatuneen rauhallinen Heikki Palteisto ja Hannu Reime, tuo palavasieluinen ja väsymätön ulkomaanraportoija.

Myös politiikantoimittamisen legenda Jari Niemelä, Pekka Kinnunen tai takavuosilta Arto Nieminen ovat jättäneet muistiini pysyvän äänijälkensä.

Totta kai joskus on ärsyttänyt korvat punaisena, mutta se kuuluu asiaan. Eiköhän tämäkin juttu taas ärsytä jotakuta? Antaa mennä vaan! Kehunhan tässä osittain vaihteeksi ja törkeästi kavereitani – täysin aiheesta.

Olen addiktoitunut ääniin.

Ihailen aitojen äänityöläisten tapaa painottaa kauniin suomen kielemme sanoja ja samalla asioita tavalla, joka saa ne soimaan ja uppoamaan kaaliin.

Kuunteleminen on sukua lukemiselle. Molemmissa kuva piirtyy mielessä. Hyvä radiouutinen pysäyttää, koska häiritsevät tekijät ovat minimissään. Kuuntelu on yksityistä ja samalla yhteistä, jos kuuntelijoita on kaksi tai useampia.

Kuvien ja otsikoiden selaaminen lehdestä tai netistä on pinnallista, kuin pornografiaa, eikä siitä jää välttämättä mitään mieleen. Radiossa on ainutkertaisuuden illuusio, joka pakottaa keskittymään.

Mikä viikon virkistävin uutinen oli? Sen kertoi Jorma Lehto iltapäivän kello viiden uutisissa keskiviikkona:

“Tutkijat ovat ensimmäisen kerran onnistuneet simuloimaan kuvan mustasta aukosta.”

Aiheesta riittää ajateltavaa loppuelämäksi asti. Kaiken teoria voi olla jo nurkan takana. Vähintäänkin sieltä kääntyy taas uusi polku johonkin suuntaan.