Kolumnit

Liikaa kaikkea, paitsi maaleja

Jalkapallon MM-kisat alkavat Venäjällä tänään, eikä se voisi kiinnostaa yhtään vähempää.

En ole koskaan kestänyt katsoa jalkapallo-ottelua loppuun asti. Mahdollisuuksia olen lajille kyllä antanut puulaakimatsien seuraamisesta Mestarien liigan finaalin vahtaamiseen televisiosta.

Mutta ei nappaa.

Jalkapallossa on pielessä yksi asia: liian vähän maaleja.

Huippujalkapallossa on pielessä kolme asiaa: liikaa rahaa, liikaa politiikkaa, liian vähän maaleja.

Euroissa laskettuna Venäjän kisat maksavat kaikkiaan yli kymmenen miljardia euroa, josta Wikipedian mukaan neljäsosa on käytetty stadionien kunnostamiseen ja uusien rakentamiseen.

Noin kymmenen Venäjälle 2000-luvun alussa suuntautuneen festivaalikuvausreissun aikana opin, että Venäjä on maa missä mikään ei toimi, mutta kaikki lutviutuu viimeistään ruplien vaihtaessa omistajaa.

Hinta ja kuitin kirjoittaminen on aina sovittavissa, on kyse sitten ylinopeussakosta, taksilaskusta tai sähköjen vetämisestä konserttipaikalle. Epäilemättä sama toimii suuremmassakin mittakaavassa.

En yllättyisi, mikäli viimeistään kisojen jälkipyykkiä selvitellessä alkaisi paljastua erinäisiä välistävetoja ja hyvän tilin tehneitä futisoligarkkeja.

Jalkapallon kattojärjestö Fifa ei ole varsinaisesti kunnostautunut läpinäkyvyydessä, ja korruptioskandaalitkin ovat tuttuja.

Urheilua ja politiikkaa ei pitäisi yhdistää, mutta käytännössä ne sotkeutuvat toisiinsa heti, kun lajissa liikkuu rahaa.

Jalkapallo on epäilemättä hieno harrastus, mutta lajin huipulla kyytiä saavat nahkakuulan lisäksi moraali ja etiikka niin kentällä kuin kabineteissa.

Parhaimmillaan urheilu yhdistää kansakuntia. Aivan mitä tahansa ei pitäisi urheilujuhlan nimissä hyväksyä.

Venäjän olisi voinut laittaa boikottiin paitsi kisaisäntänä, myös kisoihin osallistujana tässäkin urheilujuhlassa vaikkapa jo Krimin valtaamisen ja Syyrian diktatuurin tukemisen vuoksi unohtamatta venäläisten poliittisten toisinajattelijoiden, vähemmistöjen ja hallintoa arvostelevien kohtelua.

Luultavasti yritän katsoa pelin tai kaksi. Legendaariset filmaukset ovat kieltämättä surkuhupaisuudessaan kiinnostavia, vaikka aiheuttavatkin inhoreaktion. Miten isot miehet kehtaavat, monimiljonäärit.

Päivän lehti

22.1.2020