Kolumnit

Liturgia hukuttaa reaalitalouden ja arjen

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Useat Euroopan valtiot eivät kestä taantumaa, joka on vääjäämättä edessä. Velkaantumista ei voida pysäyttää. Rahavirrat heikoista euromaista vahvimpiin ovat niin voimakkaita, että kamelin selkä katkeaa väistämättä. EU-maat tuskin kykenevät päätöksiin, joilla kriisejä lykätään. Euroalueen hajoaminen saattaa olla jo käsillä.

Ajatushautomo Kompassin kirjanen Emu – Mistä, minne, miksi? jätti jälkeensä onton olon. Eturivin ekonomistit ja EU-asiantuntijat luettelevat kylmän viileästi totuuksia eurosta eri näkökulmilta.

Kirjanen ei sinänsä kertonut uutta mullistavaa. EU-asiantuntijoidemme varsin avomieliset näkemykset ja julkinen poliittinen mantra ovat kuitenkin huutavassa ristiriidassa. Järjestettiinkö meillä juuri EU-vaalit ja keskusteltiinko meillä?

Pieni kirjanen pakotti lukemaan uudelleen Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelman EU-kohdat. Suomi on juuri siirtymässä EU:n puheenjohtajamaaksi.

Hallitusohjelmassa ei ole analyysiä EU:n ja euron tilasta. Ohjelmassa ei ole mielipidettä valtio- ja rahaliiton elintärkeistä ongelmista. Niistä luritellaan samanlaista liturgiaa kuin kotimaankin asioista.

Talouskriisi pursuaa polttaviksi ongelmiksi, mutta sen ytimeen ei tartuta. Vaikeudet ovat levinneet myös poliittisiksi kriiseiksi.

Brittiekonomisti Paul Mills kirjoittaa eurosta raikkaan sosiologisen näkemyksen. Kansakuntien “suhteet” eivät kestä yhteisiä pitkälle meneviä päätöksiä. Hän esittää rauhallista ja sopusuhtaista rakentamista sen sijaan, että ryntäillään.

Asiantuntijamme ja päättäjämme tuntuvat uppoutuneen syvälle EU:n päiväkriiseihin. Emu-kirjasen kirjoittajatkin työntävät sivuun kaikkein oleellisimman kysymyksen. Miksi euromaat ovat kulkeneet yhteisen valuutan aikana täysin eri suuntaan?

Kansakunnat ovat syöneet kilpailukykynsä. Talouskasvu on useissa maissa, kuten Suomessa, kuollut ja kansantalous on pudonnut pysyvästi alijäämäiseksi.

Kilpailukyky on menetetty, koska euron tuomia alhaisia korkoja ja vakaata valuuttaa on käytetty väärin. Talous on voitu jättää alijäämäiseksi ilman, että sitä olisi seurannut korkojen nousu ja valuutan arvon heikkeneminen. Velkaantuminen on seuraus eikä itse ydin.

Emu-kirjanen kielii, että eliitti on irtautunut reaalitaloudesta ja arjen elämästä.