Kolumnit

Loma saa loppua – Arjen ikeessä elämä on tiheää ja turvallista

Kuva: Samu Pirinen
Mari Pulkkinen. Kuva: Samu Pirinen

Koulujen alkaminen pakottaa lapsiperheen puolivallattoman kesärytmin kertaheitolla ruotuun.

Pikkutunneille kukkuminen ja savolaisen savusaunan lumo vaihtuvat aikaisiin aamuihin ja hämäläisen syksyn rutiineihin.

 

Vaikeinta ei ole rytmin kääntäminen muutamalla tunnilla varhaisemmaksi yhdessä yössä, vaikka kipeää sekin tekee.

Paljon haastavampaa on selvittää välinsä arkielämän syvimpään olemukseen, toisteisuuteen.

Etenkin luonnoltaan nopeatempoiset ja vaihtelunhaluiset ihmiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että toistuvat rutiinit altistavat tylsistymiselle ja ovat siksi ikäviä.

Loma vetää puoleensa ja arki työntää luotaan juuri siksi, että lomailu näyttäytyy mahdollisuutena irrottautua toiston kierteestä.

 

Vapaus rutiineista on kuitenkin vain näennäistä, sillä myös lomalla pidämme yllä erilaisia toistuvia tapoja.

Joku palaa vuosikymmenten ajan kesänviettoon samalle vuokramökille. Toinen hörppää aamu toisensa jälkeen terassikahvit tutusta perintömukista. Kolmas koluaa samat kesätapahtumat kuin aina ennenkin.

Oman perhekuntani lomailua rytmittää suvun yli satavuotiaan savusaunan jokailtainen, tunteja kestävä lämmitysoperaatio. Se on rutiiniakin syvemmälle juurtunut ylisukupolvinen tapa, pyhää henkivä rituaali, ja sellaisenaan mitä suurimmassa määrin toistuvaa tekemistä – juuri sitä, mitä arjessa kartamme.

 

Loman viehätys ei siis lopulta olekaan siinä, että irrottautuisimme toisteisuudesta.

Itse asiassa elämä sekä arjessa että lomalla on täyttä ja merkityksellistä juuri toiston ansiosta, vaikka tekisimmekin hetken aikaa eri asioita.

On nurinkurista, ettemme arvosta rutiineja ja uuvumme niihin, mutta haalimme silti kalenterin täyteen yksittäisiä, irrallisia elämyksiä. Toistuvien rutiinien elämään tuoma tiheys on nimittäin arvokkaampaa kuin satunnaisen tekemisen aiheuttama ähky.

Tämän tietää siitä, että kun jokin vastoinkäyminen tai murhe rikkoo rutiinit, kaipaamme ainoastaan sitä, että saisimme takaisin arjen yksitoikkoisen yllätyksettömyyden.

Ehkä suhtautuisimme arkeen eri tavoin, jos ymmärtäisimme, että toisto tihentää tekemisen merkityksellisyyttä, ei laimenna sitä.

Ehkä silloin muistaisimme, että jokainen mahdollisuus tehdä itselleen merkityksellinen asia vielä kerran on taakan sijaan lahja. Miksipä muutoin lomareissun viimeisen illan löylyt kävisivät niin selittämättömän syvälle?

 

Lapselle arjen toistuva rytmi ja rutiinit ovat suorastaan elintärkeitä. Ne edustavat perusturvallisuutta ja ennakoitavuutta.

Sama pätee aikuiseen. Rutiineissa on hyvä levätä, kun ympärillä kuohuu.

Kouluvuoden alku on oivallinen hetki viestiä lapsille ja kysyä itseltään, miten suhtautua arkeen ja sen toistuviin tekemisiin.

Tarkoittaako loman päättyminen nihkeää paluuta tylsään ja tavalliseen – vai sittenkin lempeää laskeutumista tiheään ja turvalliseen?

 

Kirjoittaja on humanisti, yksinyrittäjä ja perheenäiti Hämeenlinnasta.