Kolumnit

Lopeta pröystäily, lottomiljonääri

Forssalaisten pilkkaaminen käy monelle hämeenlinnalaiselle työstä.

Hämeenlinnalaiset pitävät itseään parempina kuin forssalaiset ja monet muut. Kuitenkin Forssa alkaa olla tunnetumpi tietyissä piireissä, kuin lähes neljä kertaa suurempi Hämeenlinna.

Forssa, tuo onnellisten ihmisten mekka.

Tässä vaiheessa monen niskavillat ja selkäkarvat nousevat pystyyn, mutta totta se on. Forssan maine onnekkaana lottopaikkakuntana kasvaa ja forssalaiset alkavat muistuttaa Hannu Hanhea.

Viikko sitten Forssa pääsi taas otsikoihin, millä muullakaan kuin lotolla. Forssan K-Citymarketissa joku onnenmyyrä täräytti lottorivin, jolla heltisi puolet 12 miljoonan potista.

Kerta ei ole Forssan historiassa ainoa. Myös viime vuonna jättimäinen potti löysi tiensä tuonne Atrian tehtaan liepeille.

Hämeenlinnassa pilkka osuu omaan nilkkaan, kun forssalaiset käärivät massit. Eivät pääse hämeenlinnalaiset leveilemään naapurille lottovoitoilla ja uusilla autoilla.

Riidoilta vältytään, eikä kenenkään tarvitse piilotella loma-osaketta Karibialla.

Veikkauksen mukaan Suomi on elänyt lottohuumaa jo vuodesta 1971 asti. Loton tunnelma on kuitenkin muuttunut. Enää ei tarvitse lähteä lenkkeilemään kioskille lottokuponkia viemään, ja voitotkin voi tarkistaa netistä.

Pelitarjontaa on yli ihmisten sietokyvyn, mutta vanha lotto pitää pintansa.

Moni asia ei ole pysynyt samana vuosikymmeniä, mutta lottonumerojen määrä on edelleen tuttu ja seitsemän oikein tarkoittaa voittoa.

Lottovoittajilla on oma salainen kerho, jossa miljonäärit kokoontuvat ja pyyhkivät viskiä viiksistään. Onneksi meidän ei tarvitse moiseen osallistua.

Alkaisi pian hävettää.

Kadullakin haukuttaisiin, jos kerjäläiselle ei heltiäisi senttejä. Kotikin pitäisi myydä ja etsiä linna tilalle.

Parempi on, jos ei voita mitään. Voi elää ja märistä rauhassa, syödä lohturuokaa ja marttyyri-keksejä.

Hämäläinen mielenlaatu ei ehkä kestäisi lottovoittoa. Rahat tungettaisiin tyynyn alle ja patjan väliin, sillä pankkiin ei voi luottaa ja vielä vähemmän naapuriin.

Salailu saisi ehkä jo naurettavia käänteitä, kun töissäkin pitäisi käydä, etteivät muut aavistaisi mitään.

Köyhät eivät kelpuuta miljonääriä seuraansa ja pahaa silmää saa heti jos ostaa jotain uutta.

Varmaan jokainen suomalainen on joskus haaveillut voittavansa lotossa, lähtevänsä luksuslomalle ja vapauttavansa kaikki sukulaiset veloista.

Arki tuntuu köyhältä, näyttää harmaalta, ja vain lottopotti voisi pelastaa tilanteen.

Osuisiko onnetar kohdalle, jos muuttaisi Forssaan?